Reaalimaailma ja (työ)elämän suuret käänteet veivät vuosiksi mukanaan. Pahoittelut siitä.
Netizenshipiään ei kuitenkaan hetken passiivisuuden takia menetä. Kiitokset siitä.
Niinpä yritän jatkossa käyttää useammin sanan- ja ilmaisunvapauttani tässä blogissani. Olen tällä välin verrytellyt sormiani muualla viidakossa, mutta kanavia ei voi koskaan olla liikaa. Yritän myös pysyä asiassa.
Työelämän haasteet ovat kasvaneet ja vaatimukset siinä mukana, niin työntekijöiden kuin -antajien asettamat. Joillakin aloilla osaavat työntekijät ovat niin vähissä, että uudet alalle tulijat voivat valita työnantajansa, kun taas toisaalla harvoista vapaista työpaikoista käydään ankaraa kilpailua hakijoiden kesken ja työnantajien täytyy vain valita parhaat päältä.
Joihinkin aloihin ja työtehtäviin liittyy taikauskon kaltaisia odotuksia ja toiveita, niin työntekijöiden kuin -antajien puolelta. Työpaikkailmoituksia selaillessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että toisinaan varsin vaatimattomiakin, harjoittelijatason työtehtäviä tekemään etsitään henkilöä, jolla on laaja kokemus, kielitaito ja osaaminen. Toisinaan suorastaan hullunkurisella tavalla. Eräässäkin ilmoituksessa, joka ei ole enää pariin vuoteen ollut aktiivinen, etsittiin korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä, joka osaa sujuvasti useita eri kieliä, hallitsee laajoja kokonaisuuksia ja on innokas kehittämään työtään, toimialaa ja erityisesti työnantajansa liiketoimintaa, laajan ja vaihtelevan, kyseisen toimialan työkokemuksensa pohjalta. Työtehtävien lähempi tarkastelu osoitti, että henkilön tehtävänä oli pääasiallisesti vastata puhelimeen ja tehdä joitakin avustavia tehtäviä osa- ja määräaikaisesti muutaman tunnin viikossa. Palkkatoiveen sai sentään esittää.
Toisaalta jokainen internetin ihmeellisessä maailmassa joskus vaellellut tietää, miten epärealistisia odotuksia työnhakijoilla voi olla hakemistaan paikoista, niiden tarjoamista työsuhde-eduista ja työtehtävien sisällöistä sekä työsuhteen muista ehdoista, palkka mukaan lukien. Turhautumat ja pettymykset puretaan sitten värikkäästi somessa, ja samalla tullaan ehkä tuhonneeksi urakehitysmahdollisuudet pitkäksi aikaa.
Ict-alalle etsitään jatkuvasti uusia osaajia, ja viime aikoina on mediassa käyty keskustelua erityisesti naisten liian vähäisestä mielenkiinnosta alaa kohtaan. Ilmeisesti on edelleen jonkinasteinen mysteeri, miksi naiset eivät hakeudu ict-alalle miesten tavoin. Naisia kuitenkin ilmeisesti alalle haluttaisiin. Keskustelua käydään paljolti nimenomaan naisista ja miehistä, vaikka varmaan samaan keskusteluun mahtuvat kaikki muutkin mahdolliset sukupuolet.
Bongasin hiljattain sangen mielenkiintoisen tekstin liittyen ainakin epäsuorasti aiheeseen. Monesti naiset kysyttäessä perustelevat vastahakoisuuttaan hakeutua ict-alalle sillä, että eivät mielestään osaa matematiikkaa riittävän hyvin tai syvällisesti. Itsekin lukeudun näihin, vaikka en edes kovin hyvin tai syvällisesti tiedä, minkälaista matematiikkaa pitäisi osata voidakseen hakeutua ict-alalle. Joka tapauksessa olen varma, etten osaa kyllin hyvin. Lisäksi olen varma siitä, etten pärjää kilpailussa miesten kanssa.
Seuraan niin paljon kuin ehdin ict-alan tapahtumia, uusia keksintöjä ja kehityskulkuja, tarvittaessa useammalla kielellä. Olen aina valmis oppimaan uutta, opettelemaan uusia taitoja ja laajentamaan osaamistani, tekemään työtä ryhmässä tai yksin, etänä tai toimistolla. En kaihtaisi esimiestehtäviäkään. Ynnä muuta, ynnä muuta, mitä edellytyksiä työpaikkailmoituksissa tavanomaisesti luetellaan.
Olen opiskellut myös humanistisia aineita, kuten esimerkiksi kirjoittamista, ja haaveenani on ollut alun perin päätyä aivan muualle, kuin mihin olen nyt päätynyt, monen mutkan kautta. Henkilökohtainen profiilini ei kuitenkaan ole nyt keskeinen, vaan keskeistä on se, että tuon tekstin mukaan esimerkiksi minun osaamisprofiilillani varustettu henkilö, joka sattuu olemaan sukupuoleltaan nainen, voisi päätyä myös ict-alalle.
Tekstin kohderyhmänä ovat oletettavasti nuoret (ikähaarukkaa ei mainittu), sukupuoleen katsomatta, eivätkä esimerkiksi oman ikäluokkani edustajat. Kuitenkin väitän, että tuolla ulkona on paljon nimenomaan naisia, ikäluokkaan katsomatta, jotka ehkä juuri nyt, parasta aikaa, suunnittelevat alanvaihtoa, etsivät töitä ja ovat valmiita omaksumaan uuden toimialan, vaikkapa ict-alan, mutta eivät näe, että heidän osaamisellaan olisi siellä käyttöä, tai eivät ainakaan oivalla, millä tavalla voisivat osaamistaan ja taitojaan ”myydä” alan organisaatioille. Kun eivät ”osaa” ict:tä, kun eivät ”osaa” matikkaa.
Ilahduttavaa on, että löysin tuon tekstin Facebookista omasta syötteestäni. Ja kyllä, Facebook tietää, kuinka vanha olen.
Datamaman tietotekniikkablogi 