Palkataan kokenut, kehityskelpoinen nuori huippuosaaja ja muita työelämän ihmeitä

Reaalimaailma ja (työ)elämän suuret käänteet veivät vuosiksi mukanaan. Pahoittelut siitä.

Netizenshipiään ei kuitenkaan hetken passiivisuuden takia menetä. Kiitokset siitä.

Niinpä yritän jatkossa käyttää useammin sanan- ja ilmaisunvapauttani tässä blogissani. Olen tällä välin verrytellyt sormiani muualla viidakossa, mutta kanavia ei voi koskaan olla liikaa.  Yritän myös pysyä asiassa.

Työelämän haasteet ovat kasvaneet ja vaatimukset siinä mukana, niin työntekijöiden kuin -antajien asettamat. Joillakin aloilla osaavat työntekijät ovat niin vähissä, että uudet alalle tulijat voivat valita työnantajansa, kun taas toisaalla harvoista vapaista työpaikoista käydään ankaraa kilpailua hakijoiden kesken ja työnantajien täytyy vain valita parhaat päältä.

Joihinkin aloihin ja työtehtäviin liittyy taikauskon kaltaisia odotuksia ja toiveita, niin työntekijöiden kuin -antajien puolelta. Työpaikkailmoituksia selaillessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että toisinaan varsin vaatimattomiakin, harjoittelijatason työtehtäviä tekemään etsitään henkilöä, jolla on laaja kokemus, kielitaito ja osaaminen. Toisinaan suorastaan hullunkurisella tavalla. Eräässäkin ilmoituksessa, joka ei ole enää pariin vuoteen ollut aktiivinen, etsittiin korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä, joka osaa sujuvasti useita eri kieliä, hallitsee laajoja kokonaisuuksia ja on innokas kehittämään työtään, toimialaa ja erityisesti työnantajansa liiketoimintaa, laajan ja vaihtelevan, kyseisen toimialan työkokemuksensa pohjalta. Työtehtävien lähempi tarkastelu osoitti, että henkilön tehtävänä oli pääasiallisesti vastata puhelimeen ja tehdä joitakin avustavia tehtäviä osa- ja määräaikaisesti muutaman tunnin viikossa. Palkkatoiveen sai sentään esittää.

Toisaalta jokainen internetin ihmeellisessä maailmassa joskus vaellellut tietää, miten epärealistisia odotuksia työnhakijoilla voi olla hakemistaan paikoista, niiden tarjoamista työsuhde-eduista ja työtehtävien sisällöistä sekä työsuhteen muista ehdoista, palkka mukaan lukien. Turhautumat ja pettymykset puretaan sitten värikkäästi somessa, ja samalla tullaan ehkä tuhonneeksi urakehitysmahdollisuudet pitkäksi aikaa.

Ict-alalle etsitään jatkuvasti uusia osaajia, ja viime aikoina on mediassa käyty keskustelua erityisesti naisten liian vähäisestä mielenkiinnosta alaa kohtaan. Ilmeisesti on edelleen jonkinasteinen mysteeri, miksi naiset eivät hakeudu ict-alalle miesten tavoin. Naisia kuitenkin ilmeisesti alalle haluttaisiin. Keskustelua käydään paljolti nimenomaan naisista ja miehistä, vaikka varmaan samaan keskusteluun mahtuvat kaikki muutkin mahdolliset sukupuolet.

Bongasin hiljattain sangen mielenkiintoisen tekstin liittyen ainakin epäsuorasti aiheeseen. Monesti naiset kysyttäessä perustelevat vastahakoisuuttaan hakeutua ict-alalle sillä, että eivät mielestään osaa matematiikkaa riittävän hyvin tai syvällisesti. Itsekin lukeudun näihin, vaikka en edes kovin hyvin tai syvällisesti tiedä, minkälaista matematiikkaa pitäisi osata voidakseen hakeutua ict-alalle. Joka tapauksessa olen varma, etten osaa kyllin hyvin. Lisäksi olen varma siitä, etten pärjää kilpailussa miesten kanssa.

Seuraan niin paljon kuin ehdin ict-alan tapahtumia, uusia keksintöjä ja kehityskulkuja, tarvittaessa useammalla kielellä. Olen aina valmis oppimaan uutta, opettelemaan uusia taitoja ja laajentamaan osaamistani, tekemään työtä ryhmässä tai yksin, etänä tai toimistolla. En kaihtaisi esimiestehtäviäkään. Ynnä muuta, ynnä muuta, mitä edellytyksiä työpaikkailmoituksissa tavanomaisesti luetellaan.

Olen opiskellut myös humanistisia aineita, kuten esimerkiksi kirjoittamista, ja haaveenani on ollut alun perin päätyä aivan muualle, kuin mihin olen nyt päätynyt, monen mutkan kautta. Henkilökohtainen profiilini ei kuitenkaan ole nyt keskeinen, vaan keskeistä on se, että tuon tekstin mukaan esimerkiksi minun osaamisprofiilillani varustettu henkilö, joka sattuu olemaan sukupuoleltaan nainen, voisi päätyä myös ict-alalle.

Tekstin kohderyhmänä ovat oletettavasti nuoret (ikähaarukkaa ei mainittu), sukupuoleen katsomatta, eivätkä esimerkiksi oman ikäluokkani edustajat. Kuitenkin väitän, että tuolla ulkona on paljon nimenomaan naisia, ikäluokkaan katsomatta, jotka ehkä juuri nyt, parasta aikaa,  suunnittelevat alanvaihtoa, etsivät töitä ja ovat valmiita omaksumaan uuden toimialan, vaikkapa ict-alan, mutta eivät näe, että heidän osaamisellaan olisi siellä käyttöä, tai eivät ainakaan oivalla, millä tavalla voisivat osaamistaan ja taitojaan ”myydä” alan organisaatioille. Kun eivät ”osaa” ict:tä, kun eivät ”osaa” matikkaa.

Ilahduttavaa on, että löysin tuon tekstin Facebookista omasta syötteestäni. Ja kyllä, Facebook tietää, kuinka vanha olen.

 

 

 

Jouluteema 2015: Lähiverkot – Paketit

Kuten Jouluteeman edellisessä osassa kerrottiin, tieto kulkee verkoissa tiettyjä reittejä pitkin tiedon lähettäjän ja vastaanottajan osoitteiden mukaan.

Tieto kulkee verkossa ns. paketteina. Internet on pakettiverkko, eli tieto kulkee vain silloin, kun joku verkkoon liitetty laite lähettää paketin toiselle laitteelle. Yhteys ei ole jatkuvasti auki.

Jos pieni Matti-poika nyt kirjepostin hitauteen ja epävarmuuteen kyllästyneenä päättääkin lähestyä Joulupukkia sähköpostilla, tilanne ei teorian tasolla olennaisesti muutu. Tosin kirjeen sijasta Matti lähettääkin Joulupukille nk. paketin.

Kun Matti avaa tietokoneensa (joka on isoveljen vanha ja hidas kuin mikä, ja johon asiaintilaan Matin yhteydenotto Joulupukkiin taitaakin liittyä) ja kirjoittaa sähköpostisovelluksessaan viestin osoitteeksi Joulupukin osoitteen ja viestikenttään toiveensa, ja lopuksi klikkaa Lähetä-nappia, Matti oikeastaan lähettää liikkeelle paketin. Sen tämän tarinan kannalta olennaista sisältöä ovat lähettäjän ja vastaanottajan tiedot sekä sisällön eli Matin viestin koko bitteinä. Bitti on tiedon pienin käsiteltävä osa, ja se esitetään binäärimuodossa, eli ykkösinä ja nollina. Bittien määrät ilmaistaan yleensä tavuina. Yhdessä tavussa on kahdeksan bittiä.

Tietoliikenteessä puhutaan protokollista eli yhteyskäytännöistä. Kun Matin tietokone on lähettänyt paketin, se kulkee protokollien mukaisesti lähettäjältä vastaanottajalle.

Protokollalla tarkoitetaan muissa yhteyksissä käyttäytymissääntöjä. Esimerkiksi diplomaattipiireissä valtiollinen protokolla määrää henkilöiden keskinäisen arvojärjestyksen, istumapaikat päivällispöydissä, pukeutumissäännöt jne. Tietoliikenteessä protokollan merkitys on periaatteellisessa mielessä samanlainen, eli protokolla lyhyesti ilmaistuna määrää, miten ja missä järjestyksessä tietoliikenneyhteydet toteutuvat.

Käytössä on ns. OSI-malli, joka kuvaa tiedonsiirtoprotokollat seitsenkerroksisena mallina. OSI-malli takaa sen, että tieto kulkee verkossa niin kuin on suunniteltu, ja sellaisessa muodossa, kuin on tarkoitettu. OSI-mallissa kuvataan sovelluskerros, esitystapakerros, istuntokerros, kuljetuskerros, verkkokerros, siirtoyhteyskerros sekä alimpana fyysinen kerros. OSI-mallin ohella tietoliikenneverkkoja kuvataan TCP/IP-mallilla, jossa on vain neljä kerrosta: sovelluskerros (OSI-mallin kolme ylintä kerrosta), kuljetuskerros, verkkokerros sekä peruskerros (OSI-mallin siirtoyhteyskerros ja fyysinen kerros).

Yksi tapa mieltää tiedonsiirtoprotokollat on ajatella paketin kiitävän eetterissä tai kaapelissa seitsenkerroksista väylää pitkin siten, että paketin jokainen osa tietosisältöineen kulkee ikään kuin omassa kerroksessaan, omaa protokollaansa noudattaen. Lähetyshetkellä kerrokset kootaan ns. pinoksi ja vastaanotossa ne taas puretaan alkutekijöihinsä.

Välillä paketti saattaa päätyä reitittimen huostaan, jolloin reititin tarkastaa paketin tiedot ja ohjaa sen eteenpäin parasta mahdollista reittiä pitkin, usein seuraavalle reitittimelle, joka puolestaan ohjaa paketin taas uudelleen eteenpäin. Näitä reitittimeltä toiselle ohjauksia kutsutaan hypyiksi (eng. ’hop’).  Paketti ohjautuu hyppyinä niin kauan, kunnes reititin tunnistaa vastaanottajan osoitteen ja toimittaa sen perille.

Kun paketti on saapunut vastaanottajalle ja purettu, fyysisessä kerroksessa määritelty laite asianomaisen sovelluksen avustuksella toistaa paketin sisällön. Tässä tapauksessa Joulupukki huomaa saaneensa uuden sähköpostin ja klikkaa sen auki. Joulupukin luettua viestin Matilla on entistä paremmat mahdollisuudet saada joululahjaksi isoveljen vanhaa myllyä tehokkaampi tietokone.

Seuraavassa Jouluteeman osassa perehdytään tarkemmin lähettäjän ja vastaanottajan osoitteisiin, mitä ne ovat ja mihin niitä tarvitaan.

Jouluteema 2015: Lähiverkot – Mitä ne ovat?

Internet on verkkojen verkko. Tänä päivänä Internet on lähes koko maapallon laajuinen. Valtamerten pohjissa kulkee kaapeleita, joita pitkin tieto siirtyy  mantereelta toiselle tänä päivänä jo valtavalla nopeudella, jopa 2,5 Gb/s.

Mitä ne verkot, joista Internet muodostuu, sitten ovat? Ne voivat olla valtioiden tai kaupunkien julkisia verkkoja tai peräti vain yksittäisten yritysten, laitosten tai kotien alueilla ylläpidettyjä yksityisiä tietoliikenneverkkoja, lähiverkkoja. Kun erilaiset verkot liitetään toisiinsa tietoliikenneteknologian avulla, syntyy Internet.

Lähiverkko on siis tietyllä maantieteellisellä alueella toimiva tietoliikenneverkko. Tutuin lähiverkko itse kullekin voisi olla oman kodin, koulun tai työpaikan lähiverkko, jossa verkon piirissä olevat tietotekniset laitteet on yhdistetty toisiinsa ja useimmiten myös Internetiin joko kaapeleilla tai langattomasti.

Tietokoneita, jotka on liitetty verkkoon ja osallistuvat verkon toimintaan, kutsutaan isäntäkoneiksi (eng. ’host’), tai päätelaitteiksi.

Tietokoneita, jotka erityisen niihin asennetun ohjelmiston avulla tarjoavat ja toimittavat informaatiota samassa verkossa oleville isäntäkoneille, kutsutaan palvelimiksi, esimerkiksi sähköposti- tai web-palvelimiksi. Palvelimet ovat toisin sanoen tietokoneita, joihin on asennettu yksi tai useampi käyttötarkoitukseen sopiva palvelinohjelmisto. Ne voivat palvella samanaikaisesti useita päätelaitteita.

Tietokoneita, jotka niihin asennetun ohjelmiston avulla voivat pyytää palvelimelta informaatiota ja toistaa sen, kutsutaan asiakaskoneiksi (eng. ’client’). Tällainen ohjelmisto on esimerkiksi nettiselain, kuten Edge, Chrome tai Firefox. Yhteen asiakaskoneeseen voi olla asennettuna useita ohjelmistoja ja ne kaikki voivat suorittaa tehtäviä yhtäaikaisesti käyttöjärjestelmässä (kuten Windows, OSX, Linux).  Sama käyttäjä voi yhtä aikaa kirjoittaa sähköpostia, käsitellä kuvia kuvankäsittelyohjelmalla ja surffata Internetissä ja pyytää ja saada tätä varten informaatiota useilta palvelimilta.

Mikäli saman verkon tietokoneet toimivat sekä palvelimina että asiakaskoneina, on kyseessä vertaisverkko (eng. ’peer-to-peer’). Silloin tietokoneet voivat jakaa keskenään esimerkiksi tiedostoja tai tulostimen.

Verkon perusrakenne eli infrastruktuuri voi täten olla hyvinkin yksinkertainen tai monimutkainen. Infrastruktuurissa on kolme peruskomponenttia: laitteet, kaapelointi ja prosessit.

Laitteet ja kaapelointi ovat verkon fyysisiä elementtejä, eli kannettavia tai pöytätietokoneita, kytkimiä, reitittimiä, modeemeja ja näiden välillä kulkevia kaapeleita. Verkko voi myös olla langaton, jolloin kaapeleita ei ole, vaan tieto kulkee halki ilman ja jopa seinien läpi radiotaajuuksilla. Englannin kielessä tätä verkon fyysistä osaa kuvataan sanalla ’media'(medium =  väline), joka sisältää myös langattomat yhteydet. Fyysiset komponentit ovatkin tavallaan välineitä, joiden välityksin tieto kulkee. Tässä yhteydessä ei  kuitenkaan viitata joukkotiedotusvälineisiin, joista käytetään myös yhteiskäsitettä media.

Prosesseja puolestaan suorittavat loogiset elementit, eli sovellukset, joita tietokoneilla käytetään. Sovellukset juuri ohjaavat ja siirtävät tietoa verkossa. Ne ovat verkkojen toiminnalle välttämättömiä.

Jokaisella verkkoon kytketyllä päätelaitteella on tietty osoite, jolla se voidaan tunnistaa joko tiedon lähettäjäksi tai vastaanottajaksi. Laitteilla, jotka välittävät tietoa, kuten kytkimillä ja reitittimillä, on myös tietty osoite. Kytkimet ja reitittimet hyödyntävät tiedon lähettäjän ja vastaanottajan osoitteita sekä yhteyttä koskevia tietoja etsiessään tiedolle sopivaa reittiä verkossa tai verkkojen välillä.

Tätä kaikkea voisi verrata postin kulkemiseen. Jos pieni Matti-poika haluaa lähettää Joulupukille kirjeen, Matin on kirjoitettava kirjekuoreen Joulupukin nimi sekä osoite, jotta posteljooni osaa kuljettaa kirjeen oikeaan paikkaan ja oikealle henkilölle, käyttäen parasta – joskaan ei aina nopeinta – mahdollista reittiä. Matin on kirjoitettava kuoreen myös oma osoitteensa. Lisäksi osoitteen on oltava oikein kirjoitettu ja posteljoonin kyettävä varmistumaan siitä, että henkilö, jolle hän kirjeen toimittaa, todella on Joulupukki. Jos kirjeen vastaanottaa joku muu kuin Joulupukki, hän todennäköisesti palauttaa kirjeen, tai vain heittää sen roskiin, jolloin viesti ei ikinä mene perille eikä Matti-pojan joululahjatoive päädy Joulupukin tietoon. Jos väärä vastaanottaja on rehellinen ihminen ja palauttaa kirjeen, voi Matti vielä tarkistaa osoitteen ja lähettää sen uudelleen, jolloin kirje päätyy sinne, mihin oli tarkoituskin.

Seuraavissa Jouluteeman osissa tutustutaan mm. verkon arkkitehtuuriin, pilvipalveluihin, verkon tietoturva-asioihin ja moniin muihin lähiverkkojen ominaisuuksiin.

 

 

 

 

 

 

Hakkerit vierainamme

Hakkerit pystyvät tänä päivänä melkein mihin tahansa. Olemmeko me tietotekniikan käyttäjät varomattomuudellamme, naiiviudellamme ja helpon elämän tavoittelullamme luoneet hakkereille mahdollisuuden tunkeutua elämäämme miten ja milloin tahtovat? Vai onko meidän vain totuttava ja sopeuduttava siihen, että joku on aina askeleen edellä tekniikan kehityksestä ja kykenee hyötymään tilanteesta merkittävällä, joko rikollisella tai muuten vain kyseenalaisella tavalla?

Muutama päivä sitten mediassa julkaistiin artikkeleita, joiden mukaan eräs tutkijapariskunta oli onnistunut tunkeutumaan älykiväärin järjestelmiin sen käyttämän Wi-Fi-yhteyden kautta ja hyödyntämään älykiväärin ohjelmistosta löytyneitä heikkouksia. Tutkijoiden kehittämillä tekniikoilla on mahdollista mm. häiritä aseella tähtäämistä tai jopa kokonaan estää laukaisu. Vain mielikuvitus on rajana, kun miettii, minkälaisia mahdollisuuksia nämä tekniikat avaavat, niin sodan kuin rauhan olosuhteissa. Kovin yleisiä älykiväärit eivät ainakaan kuluttajapuolella vielä ole, johtuen ehkä siitä, että ne ovat äärimmäisen kalliita.

Huolestuttavampaa arkielämän kannalta on ehkä autojen hakkerointi. Toinen tutkijakaksikko oli puolestaan löytänyt tavan päästä käsiksi Jeep Cherokee -merkkisen auton järjestelmiin ja muun muassa säätämään auton ilmastointia, muuttamaan radiokanavaa, käynnistämään tuulilasinpyyhkijät ja lopuksi vielä hidastamaan auton nopeuden mateluksi keskellä vilkasliikenteistä moottoritietä. Auton kuljettaja ei kyennyt vaikuttamaan tapahtumiin millään tavalla. Tutkijat hyödynsivät nk. nollapäivähaavoittuvuutta, jonka avulla hyökkääjä voi Internetin kautta ottaa langattomasti hallintaansa jopa tuhansia ajoneuvoja kerrallaan. Jälleen vain mielikuvitus on rajana pohdittaessa, minkälaisia tilanteita tällaisista kaappauksista voi seurata.

Maailma on uhkakuvia täynnä, ja tietenkin voidaan esittää kysymys, minkälainen motiivi jollakulla hakkerilla voisi olla häiritä tavallisten ihmisten elämää vaikkapa edellä kuvatuilla tavoilla. Nämä tutkijat olivat tehneet täysipäiväisesti ja ammattimaisesti työtä jopa vuoden ajan löytääkseen tavan murtautua näihin tiettyihin verkkoihin ja tietokonejärjestelmiin.

Voidaanko ajatella, että maailmanlaajuisen talouskriisin myötä maapallollamme asustaa koko ajan enemmän ihmisiä, joilla on hyvinkin aikaa ja halua moiseen? Jos ei huvin vuoksi, niin korvausta vastaan? James Bond -elokuvien välittämä maailmankuva kostonhimoisine superrikollisineen on muuttumassa todeksi?

Jos kuitenkin pysytellään meidän pienten ihmisten tasolla, niin melko säväyttävä oli myös tarina torontolaisesta nuoresta parista, joka joutui tavallisena keskiviikkoiltana kotonaan vakoilun kohteeksi.

Nuori mies ja nainen olivat työstä uupuneina päättäneet viettää illan suosikkisarjansa parissa ja käyttivät Netflixin katseluun miehen PC:tä, joka oli vanhahko kannettava tietokone. Konetta ei käytetty tämän lisäksi oikeastaan muuhun kuin satunnaiseen pelaamiseen. Nainen ei ollut kertomansa mukaan käyttänyt konetta lainkaan.

Seuraavana päivänä työpäivän jälkeen nainen kirjautui omalla koneellaan Facebookiin ja koki kauhun hetkiä havaittuaan, että ventovieras henkilö oli lähettänyt hänelle kuvia, joissa hän itse loikoili sängyllä hyvin intiimisti miesystävänsä kanssa. Nainen tunnisti heti tilanteen ja tajusi, että kuvat oli otettu edellisenä iltana heidän käyttämänsä kannettavan tietokoneen sisäänrakennetun nettikameran kautta.  Kuviin oli tunkeutuja lisännyt tekstin: ”Realy,cute couple” sekä sydänsilmähymiön. Profiilikuvana oli Heath Ledgerin esittämä Joker Batman-elokuvasta.

Nainen oli heti ottanut yhteyttä poliisiin, mutta poliisi ei ollut kyennyt välittömästi tekemään asialle juuri mitään. Vieras henkilö ei ollut ennestään naisen Facebook-tuttava, vaan oli ilmeisesti onnistunut ujuttautumaan tämän kaverilistalle ja lähettämään kuvat. Naisen Facebook-tilin yksityisyysasetukset olivat olleet asianmukaiset, eikä kenenkään ulkopuolisen olisi pitänyt kyetä lähettämään hänelle viestejä. Jonkin ajan kuluttua poliisin edustaja otti yhteyttä ja ilmoitti, että kannettava tietokone ja reititin tullaan noutamaan tutkimuksia varten.

Erikoiseksi tapauksen tekee juuri se, että tunkeutuja oli kyennyt jäljittämään naisen, tunnistamaan tämän ja murtautumaan hänen Facebook-tililleen miesystävän tietokoneen kautta kaapattujen kuvien perusteella. Yksi teoria onkin, että tunkeutuja tunsi pariskunnan ennestään jollain tavalla. Tai sitten hän on poikkeuksellisen sinnikäs.

Viestin lähettäjän ilmeisesti tekaistusta ja sittemmin poistetusta profiilista kävi ilmi, että hän seurasi useiden jalkapalloseurojen toimintaa ja kuului ”Spammers and Hackers” -nimiseen ryhmään. Profiilin mukaan henkilö asui Kairossa, Egyptissä. Juuri tämä yksityiskohta on hämmentävä. Jos joku haluaa ruveta vakoilemaan jotakuta toista maapallon toiselta puolelta, motiivina on oltava vähintään kiristämisen aie, sanoo asiasta tietoturvaekspertti Eric Parent.

Poliisin on Parentin mukaan vaikeata puuttua vakoiluun, koska vakoilijan jäljittäminen on vaikeata. Kyseisessä tapauksessa poliisilla olisi oikeus saada tietoonsa epäillyn vakoilijan ip-osoite Facebookin ylläpidolta.  Parent toteaa myös, että tämänkaltaisilta hyökkäyksiltä on hyvin vaikeata suojautua, koska hyökkäykset ovat ylipäätään mahdollisia juuri tavanomaisten, päivittäisten tietokoneella tehtävien toimien, kuten sähköpostien avaamisen takia. Ainoa keino on hankkia tietoturvaohjelma, pitää koneen päivitykset ajan tasalla ja toivoa parasta.

Sittemmin nainen on peittänyt tietokoneensa nettikameran laastarilla.

Windows 10 tulee, oletko valmis?

Heinäkuun 29. päivänä 2015 julkaistaan Microsoftin Windows 10 -käyttöjärjestelmä.

Suuri osa Windows 7-, 8-, ja 8.1-käyttöjärjestelmän nykyisistä käyttäjistä saa ladata ja ottaa sen käyttöön ensimmäisen vuoden ajaksi ilmaiseksi. Lisäohjeita siitä, kuulutko tuohon käyttäjäryhmään sekä muita ohjeita löytyy suomen kielellä täältä sekä englannin kielellä täältä.

Windows 10:n sanotaan olevan edeltäjäänsä Windows 8:a kehittyneempi sekä muotoilunsa että toimintojensa puolesta. Monessa suhteessa palataan entiseen, esimerkiksi vanha kunnon Käynnistä-valikko palaa takaisin. Lisää tietoa Windows 10:n olennaisista ominaisuuksista löytyy täältä ja täältä. Ilmeisesti jonkin verran kehittämisen varaa on vielä.

Asensin itsekin preview-version virtuaalikoneelleni alkuvuodesta, mutta en ehtinyt seurata kehitystyötä kovinkaan pitkään. On kuitenkin lupa toivoa, että edistyneiden ja/tai aktiivikäyttäjien mukanaolo käyttöjärjestelmän kehitystyössä on tuottanut toivottua tulosta ja nyt julkaistava versio ei enää ole ihan lapsenkengissään.

Ennen kuin Windows 10:n asentaa koneelleen, on syytä tarkistaa muutama asia, ja ikään kuin valmistella tietokone ottamaan päivitys vastaan.

Ensinnäkin on hyvä varmistaa, minkälaisia ominaisuuksia tietokoneelta edellytetään, jotta Windows 10 voi toimia siinä. Vähimmäisvaatimukset tietokoneelle ovat:

  • Prosessori: 1 GHz tai nopeampi.
  • RAM-muistia: 1 Gt (32-bittisessä) tai 2 Gt (64-bittisessä)
  • Levytilaa: 16 Gt (32-bittisessä) tai 20 Gt (64-bittisessä)
  • Grafiikka: DirectX 9 -tason videokortti WDDM-ajurilla

Tietokoneensa yhteensopivuuden voi myös tarkistaa suoraan työpöydältä, jos käytössä on tietokone tai tabletti, jossa on käytössä Windows 7 Service Pack 1 tai Windows 8.1 Update. Klikkaa työpöydän tehtäväpalkin oikeassa päädyssä olevaa pientä Windows-ikonia, ja valitse ”Check my PC” tai ”Tarkista tietokoneeni” vasemmalta valikosta.

Toiseksi on syytä tarkistaa, että levytilaa on riittävästi. Windows 10 vaatii vähintään 16 Gt levytilaa asennusta varten.

Voit tarkistaa käytettävissä olevan levytilan määrän valitsemalla ”Computer” tai ”This computer” (Tietokone tai Tämä tietokone), klikkaamalla hiiren oikealla näppäimellä C-asemaa ja valitsemalla valikosta ”Properties” (Ominaisuudet).

Valitsemalla ”Disk Cleanup” (Järjestä uudelleen) voit vapauttaa hieman levytilaa, mutta parhaan tuloksen saat, jos poistat tarpeettomat ohjelmat tietokoneeltasi.

Ohjelmia voi poistaa Control Panelin (Ohjauspaneelin) kautta ”Programs” (Ohjelmat) -kohdassa, tai Windows 8:ssa siirtymällä käynnistysvalikkoon, klikkaamalla oikealla haluamaasi tiiltä ja valitsemalla ”Uninstall” (Poista asennus).

Kolmanneksi on hyvä tehdä toimenpide, joka on syytä tehdä jokaisen koneelle tehtävän isomman muutoksen yhteydessä, eli varmuuskopioida kaikki tärkeät tiedostot ja aivan erityisesti kuvat.

Varmuuskopiointiin voi käyttää pilvipalveluita, kuten OneDriveä, Dropboxia, Google Driveä tai vastaavaa, tai jotain ulkoista tallennusvälinettä, kuten ulkoista kovalevyä tai muistitikkua.

Liitä ulkoinen tallennusväline tietokoneeseesi ja raahaa haluamasi tiedostot valitsemaasi varmuuskopioinnin sijaintiin, tai vaihtoehtoisesti käytä ”Send” (Lähetä) -toimintoa klikkaamalla hiiren oikealla painikkeella ko. kansion kuvaketta ja valitsemalla sitten sijainnin, johon haluat kansion lähettää. Tämä jälkimmäinen tapa voi viedä jonkin verran aikaa sen mukaan, kuinka paljon materiaalia siirretään. USB-tikulle siirtäminen vie kokemusteni mukaan melko paljon aikaa, jopa tunteja, jos kuvia on paljon ja ne ovat suurikokoisia.

Varmista lopuksi, että kaikki tiedostot ovat kopioituneet, eikä esim. pelkkä kansion kuvake (jälleen nimimerkillä ”Kokemusta on”).

Neljänneksi voit luoda järjestelmän näköistiedoston käyttämällä Windows 7:n ja 8.1:n ominaisuutena olevaa työkalua. Vaihe-vaiheelta -ohjeita Windows 7:ää ja 8:a varten löytyy täältä ja täältä. Englanninkielinen ohje usb-tikun tekemiseen Windows 8:a varten täältä.

Viidenneksi on syytä tarkistaa, että tietokoneessasi käytössä olevat ajurit ovat yhteensopivat Windows 10:n kanssa. Monet laitevalmistajat tarjoavat jo tukisivuillaan Windows 10:n kanssa yhteensopivia ajureita. Edistyneet käyttäjät voivat käyttää DXDIAG-työkalua ajurien tarkistamiseen. Ajurit kannattaa ladata esimerkiksi USB-tikulle, josta ne on helppo ottaa käyttöön tietokoneessa, mikäli niitä Windows 10:n asennuksen jälkeen tarvitaan.

Kun Windows 10:n asennus on valmis, lisätietoja toiminnoista löytyy Microsoftin sivuilta sekä englannin kielellä muun muassa täältä.

Kesäteema 2015, osa 1.2: Mihin näytönohjainta tarvitaan?

Tietokoneen ruudulla näkyvät kuvat muodostuvat pikkuruisista pisteistä, joita kutsutaan pikseleiksi. Niitä voi tavallisella tietokoneen näytöllä olla kerrallaan yli miljoona. Tietokoneen on siksi kyettävä määrittämään, mitä pikseleille on tehtävä, jotta muodostuisi kuva.

Näytönohjain on ikään kuin kääntäjä, joka kääntää prosessorin binäärimuodossa välittämän datan graafiseksi esitykseksi, eli kuviksi. Se lyhyesti sanoen piirtää grafiikan tietokoneen näytölle.

Prosessori lähettää tietokonesovellusten antamien tietojen perusteella kuvista dataa näytönohjaimelle, joka määrää, miten pikselit järjestetään tietokoneen ruudulle ja välittää tiedon kaapelia pitkin näytölle.

Emolevyssä voi olla myös sisäänrakennetut grafiikkaominaisuudet, grafiikkakortti. Jos näin ei ole, tarvitaan erillinen näytönohjain. Sen lisäksi tilanteissa, joissa näytönohjaimelta vaaditaan erityisen suurta suorituskykyä, perustason grafiikkakortti ei välttämättä riitä.

Kuvan luominen binäärimuodossa esitetystä datasta on monimutkainen prosessi. Esimerkiksi 3D-kuvan tuottamiseksi näytönohjain luo ensin ns. lankamallin, eli kolmiulotteisen pintakaavion, joka koostuu käytännössä pelkistä suorista viivoista. Tämän jälkeen näytönohjain rasteroi kuvan, eli käytännössä täyttää pikseleillä tyhjät kohdat, sekä määrittää valoisuuden, pinnanmuodot ja värit.

Esimerkiksi nopeatempoisissa tietokonepeleissä näytönohjaimen on kyettävä tekemään tämä kaikki vähintään 60 kertaa sekunnissa. Ilman tehokkaan näytönohjaimen apua urakka voi olla tietokoneelle liian raskas.

Tietokoneen ns. peruskäyttäjälle, eli henkilölle, joka käyttää tietokonetta vaikkapa nettiselailuun, sähköpostien lukemiseen ja lähettämiseen, satunnaiseen pelaamiseen ja kuvien katseluun, emolevyn integroidut grafiikkakomponentit ovat yleensä riittävät.

Näytönohjaimia on ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan erilaisia, mutta ne kiinnitetään emolevyn AGP-korttipaikkaan (Advanced Graphics Port).

9009795399710 2_165174-920x400 Asus_EN7900GS_TOP

Toimiakseen näytönohjain tarvitsee neljä komponenttia:

  1. Yhteyden emolevyyn saadakseen virtaa ja dataa. Uusimmilla näytönohjainmalleilla on suora yhteys myös tietokoneen virtalähteeseen, jos ne tarvitsevat enemmän virtaa kuin emolevy kykenee tuottamaan.
  2. Prosessorin määritelläkseen, mitä kullakin pikselillä tehdään.
  3. RAM-muistia jokaista pikseliä koskevan tiedon säilyttämistä sekä valmiiden kuvien väliaikaista varastointia varten.
  4. Näytön kuvien toistamista varten.

Useimmista näytönohjaimista on kaksi väylää näyttöön: DVI-liitin (Digital Video Interface), joka tukee LCD-näyttöjä (Liquid Crystal Display, eli nestekidenäyttö), sekä VGA-liitin (Video Graphics Array), joka tukee CRT-näyttöjä (Cathode Ray Tube, eli kuvaputkinäyttö).

Emolevy- ja näyttöliitäntöjen lisäksi joillakin näytönohjaimilla on liitännät myös televisioon, analogiseen videokameraan sekä digitaalikameraan.

Huippuluokan näytönohjaimissa on tehokas prosessori ja runsaasti muistia sekä myös jäähdytin. Niiden muotoilu ja ulkonäkö voi olla koristeellinen.

Yksi olennainen valintaperuste on ruudun virkistystaajuus, frame rate, jota mitataan ruutuina/sekunti (FPS; frames per second). Ruudun virkistystaajuus ilmaisee, kuinka monta kokonaista kuvaa näytönohjain pystyy toistamaan sekunnissa. Ihmissilmä havaitsee noin 25 kuvaa sekunnissa. Joissakin edistyneiden asianharrastajien peleissä FPS on vähintään 60.

Näytönohjaimen tekninen kokoonpano ja ominaisuudet vaikuttavat suoraan sen nopeuteen. Olennaisia nopeuden kannalta ovat mm. näytönohjaimen prosessorin sekä muistin kellotaajuus ja -nopeus (MHz), muistiväylän koko (bittejä), sekä käytettävissä olevan muistin määrä (MB) ja kaistanleveys (GB/s).

Lähteitä:

http://computer.howstuffworks.com/graphics-card.htm

https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4yt%C3%B6nohjain

http://www.webopedia.com/TERM/C/clock_speed.html

Kesäteema 2015, osa 1.1: Mihin prosessoria tarvitaan?

Datamaman tietotekniikkablogin kesäteemana on tietokoneen perustoimintojen esittelyä.

Yritän kuvailla nykyihmisen ehkä tärkeimmän kumppanin rakennetta ja mahdollisesti sielunelämääkin reippaasti yksinkertaistaen sekä runsaan kuvituksen avulla.

Pahoittelen, jos yksinkertaistamisen aikana jää jokin asiaan paremmin perehtyneen mielestä tärkeä seikka mainitsematta.

Rohkaisen käyttämään kommenttipalstaa, mikäli lisättävää, täydennettävää tai korjattavaa on. Tarkoitus on tiedonjakamisen ohella oppia itsekin.

Prosessorien eli suorittimien evoluutiota voi tarkastella aina 1970-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin ensimmäiset kaupalliseen tarkoitukseen valmistetut prosessorit lanseerattiin markkinoille. Tuolloin prosessorin teho perustui vain yhteen mikropiiriin, jossa oli kuutisentuhatta transistoria. Vuosien mittaan markkinoille on tuotu prosessoreita, joissa on useita ytimiä ja miljoonittain transistoreita.

Mikropiiri on oikeastaan pieni, ohut piisiru tai -lastu, johon prosessorin muodostavat transistorit on juotettu. Mikropiiri voi olla läpimitaltaan jopa runsaan kahden senttimetrin kokoinen ja sisältää kymmeniä miljoonia transistoreita.

800px-Three_IC_circuit_chips

Mikropiirejä.

Transistori on puolestaan kolmeliitoksinen puolijohdekomponentti, joka voi toimia kytkimenä, vahvistimena tai muistin elementtinä.

Bipolar_transistors_Silicium_based

Erilaisia transistoreita.

PC-tietokoneiden alkuaikoina kaikki prosessorit kiinnittyivät emolevyyn ns. piikkihilamatriisin avulla (PGA, eli Pin Grid Array). Prosessorissa oli nimensä mukaisesti sarja näitä ”piikkejä”, jotka sopivat Socket 7 -nimiseen suoritinkantaan. Tuolloin kaikki prosessorit myös sopivat kaikkiin emolevyihin. Suoritinkantoja (sockets) on luokiteltu niiden piikkien määrän mukaan, kuten esim. Socket 478, Socket 754.

pga

PGA, eli piikkihilamatriisi.

Nykyään yleisimmin käytössä on LGA-suoritinkanta (Land Grid Array), tai Socket T, jossa ”piikit” ovat suoritinkannassa eivätkä suorittimessa itsessään. Suorittimissa täytyisi nykyvaatimusten mukaan olla yhä enemmän piikkejä, jotta ne kykenisivät käsittelemään yhä enemmän ominaisuuksia aina vain nopeammin ja tehokkaammin. Siten tarvitaan myös paljon erilaisia suoritinkantoja.

Sockel_775

LGA, tarkemmin Socket 775.

Tietynlaisen prosessorin hankintaa suunnittelevan kannattaa siis hankkia emolevy, johon suoritin sopii. Prosessori ei sovi suoritinkantaan eikä siten emolevyyn, jollei sen PGA (Pin Grid Array) ole yhteensopiva emolevyn suoritinkannan kanssa.

Prosessorin osat ovat

  • rekisterit, jotka ovat pieniä, tilapäisiä muistipaikkoja, joihin mahtuu yksi merkki tai numero
  • väylät, eli siirtotiet prosessorin sisäisen tiedosiirron toteuttamiseen esimerkiksi eri rekistereiden välillä
  • aritmeettis-looginen yksikkö (ALU)
  • ohjausosa, joka lukee käskyn, tulkitsee sen ja lähettää ohjaussignaalin ALU:lle
  • kello, joka pitää toiminnot oikeassa järjestyksessä

Prosessorin toiminta perustuu laskutoimituksiin, joita sen aritmeettis-looginen yksikkö suorittaa.  Mitä nopeammin ja useampia laskutoimituksia aritmeettis-looginen yksikkö kykenee suorittamaan, sitä nopeampi ja tehokkaampi  on tietokone. Uusimmissa tietokoneissa on sisäänrakennettu matematiikkaprosessori (floating point processor), joka pystyy suorittamaan monimutkaisia laskutoimituksia suurilla liukuluvuilla. Tämä tarkoittaa tietenkin valtavan suurta prosessointitehoa.

Prosessorin toiminnan kannalta olennainen elementti on muisti.

Tavallisesti tietokoneessa on RAM- (Random Access Memory) eli luku- ja kirjoitusmuisti (tai keskusmuisti) sekä ROM- (Read Only Memory) eli pysyväismuisti. Tietokone voi periaatteessa toimia ilman RAM-muistia, mutta ei ilman ROM-muistia. Käytännössä tavallisen tietokoneen ROM-muisti sijaitsee sen BIOS:issa (Basic Input-/Output System). BIOS on puolestaan tietokoneohjelma, joka etsii ja lataa tietokoneen käyttöjärjestelmän keskusmuistiin, kun tietokone käynnistetään. RAM taas tyhjenee, kun tietokone käynnistetään uudelleen.

Prosessorin tehtävänä on huolehtia siitä, että muistin osat kommunikoivat keskenään väyliä pitkin. Kommunikaatio puolestaan perustuu laskutoimituksiin, joita prosessorin aritmeettis-looginen yksikkö suorittaa. Laskutoimitukset ovat yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja.

Tässä olennainen elementti on kellotaajuus. Muistin toimintaa ohjataan niin sanotuilla kellopulsseilla. Pulssi määrää milloin muisti voi lähettää tietoa ja milloin sen täytyy ottaa sitä vastaan. Kellopulssien välistä aikaa mitataan megahertseinä, eli kuinka monta miljoonaa kellopulssia tapahtuu sekunnissa. Mitä suurempi kellotaajuus on, sitä nopeampaa muisti on ja sitä enemmän operaatioita muisti suorittaa.

Prosessorin merkitys tietokoneelle on kuvaannollisesti sanoen sama kuin ihmiselle  hänen sydämensä merkitys. Mitä nopeampi prosessori, sitä nopeampi tietokone. Prosessori tuottaa virtaa ja dataa emolevyn muille komponenteille ja pitää tietokoneen käynnissä. Prosessorin teho määrittelee, kuinka tehokkaasti tietokone toimii. Olennaista on, että prosessori on emolevyyn nähden oikeanlainen.

Prosessori on nimensä mukaisesti suoritin, joka suorittaa tietokoneelle annetut käskyt. Se on siksi tietokoneen tärkein osa.

Lähteitä:

http://computer.howstuffworks.com/microprocessor.htm

http://muropaketti.com/artikkelit/prosessorit/mikroprosessori-historia-ja-toiminta-osa-1

https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskusmuisti

https://fi.wikipedia.org/wiki/BIOS

https://fi.wikipedia.org/wiki/Transistori

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikropiiri

lipas.uwasa.fi/~jt/tte_103/tietokoneen_rakenne.ppt

Kesäteema 2015, osa 1: Mihin emolevyä tarvitaan?

Datamaman tietotekniikkablogin kesäteemana on tietokoneen perustoimintojen esittelyä.

Yritän kuvailla nykyihmisen ehkä tärkeimmän kumppanin rakennetta ja mahdollisesti sielunelämääkin reippaasti yksinkertaistaen sekä runsaan kuvituksen avulla.

Pahoittelen, jos yksinkertaistamisen aikana jää jokin asiaan paremmin perehtyneen mielestä tärkeä seikka mainitsematta.

Rohkaisen käyttämään kommenttipalstaa, mikäli lisättävää, täydennettävää tai korjattavaa on. Tarkoitus on tiedonjakamisen ohella oppia itsekin.

Tietokoneen peruskokoonpano muodostuu yleensä suojakotelon lisäksi emolevystä, prosessorista, keskusmuistista, kiintolevystä, liitännöistä, näytöstä sekä näppäimistöstä ja hiirestä.

Emolevy on tietokoneen kokoava voima. Se huolehtii tietokoneen muiden osien virransaannista ja mahdollistaa niiden välisen kommunikaation. Se on käytännössä alusta, johon tietokoneen tärkeimmät osat kiinnitetään erilaisten porttien ja alustojen avulla, ja siten tietokoneen keskeisin osa. Emolevyn tärkein tehtävä on toimia mikroprosessorin suoritinkannan alustana, jolloin muut siihen liitetyt osat voivat muodostaa mikroprosessoriin yhteyden.

Emolevyjen evoluutio parin vuosikymmenen aikana ollut nopeaa. Ensimmäisissä emolevyissä oli vain muutamia osia, mutta nykyiset emolevyt vaikuttavat kokonaisvaltaisesti koneen suorituskykyyn ja laitteiston sekä ohjelmistojen päivitettävyyteen.

Emolevyn muototekijä määrää, miltä emolevy (joka oikeastaan on siis piirilevy) ulkoisesti näyttää ja mitä osia siinä on. Emolevyn on luonnollisesti myös sovittava tietokoneen suojakoteloon. Emolevyt voivat siis olla keskenään hyvinkin erilaisia ja -näköisiä:

220px-Asrock_k10n780slix3-wifiasus emolevy

20101005evga2

Tietokoneessa on joka tapauksessa oltava emolevy, jotta se voisi toimia. Yksinään emolevy ei kuitenkaan voi toimia. Nykyaikaisen emolevyn rakenne näyttää suurin piirtein tältä:

motherboard-callouts

Yleisimmin emolevyssä ovat komponentteina prosessori (eli suoritin), piirisarja, näytönohjain sekä muisti. Lisäksi emolevyyn voidaan liittää laajennuskortteja, kuten ääni-, verkko- ja modeemikortit. Niille on jokaiselle määritelty oma paikkansa emolevyssä.

Suoritinkanta (Processor socket) määrittelee, minkälainen prosessori tietokoneeseen voidaan asentaa. Prosessorin tehtävänä on noutaa käskyt ja tarvittava tieto keskusmuistista, suorittaa käskyissä määritetyt toiminnot ja siirtää käsitelty tieto takaisin keskusmuistiin. Ilman prosessoria tietokone ei voi toimia.

Piirisarja (Chipset) jakautuu eteläosaan (South Bridge) ja pohjoisosaan (North Bridge). Nämä kaksi osaa liittävät prosessorin tietokoneen muihin osiin. Eteläosa huolehtii hitaammista datavirroista (esim. näyttö, näppäimistö, hiiri tai kiintolevyohjain) ja pohjoisosa nopeista (esim. prosessori, muisti, näytönohjain). Joissakin piirisarjoissa pohjois- ja eteläsarjat on yhdistetty, jolloin tiedonsiirto sarjojen välillä nopeutuu.

  • BIOS (Basic Input/Output System) on piirisarjan osa, joka valvoo tietokoneen perustoimintoja. BIOS myös testaa itsensä joka kerta, kun tietokone käynnistetään.
  • Tosiaikakello huolehtii perusasetuksista ja järjestelmän ajasta.

Näytönohjain piirtää grafiikan tietokoneen näytölle.

Muisti voidaan luokitella käyttötarkoituksensa mukaisesti eri tyyppeihin, kuten

  • väli-, keskus- ja massamuisteihin käyttötavan mukaan
  • hajasaanti-, suorasaanti ja sarjasaantimuisteihin muistin hakutavan perusteella (esim. SATA)
  • lukumuisteihin (ROM) ja lukimuisteihin (RAM) sen mukaan voidaanko muistiin kirjoittaa vai ei,
  • haihtuviin ja haihtumattomiin muisteihin tiedon keston mukaan
  • tallennusvälineen (media) perusteella levy-, nauha- tai puolijohdemuisteihin

Emolevyssä on sen eri osissa korttipaikat ja portit (USB tai Firewire -liitäntöjä varten) oheislaitteita (PCI), ääni- ja videokortteja (AGP), levyaseman liitäntää (IDE) ja erityyppisiä muisteja varten.

Otsikon kysymykseen on siis selvä ja suora vastaus: emolevy on välttämätön tietokoneen kaikinpuolisen toiminnan kannalta.

Seuraavassa Kesäteema 2015 -kategorian päivityksessä kerron tarkemmin tärkeimmistä emolevyyn kiinnitettävistä tietokoneen osista ja niiden merkityksestä.

Lähteet:

http://computer.howstuffworks.com/motherboard.htm

http://blogs.helsinki.fi/tvt-ajokortti/1-tietokoneen-kayton-perusteet/1-1-tietokoneen-toimintaperiaate/tietokoneen-perusosat-ja-toimintaperiaate/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Emolevy

Hopeaiset housut

Vuonna 2006 matkapuhelimet alkoivat yleistyä räjähdysmäisesti. Neljä Munich Business Schoolin opiskelijaa, Daniel Herter, Berno Delius, Peer-Boy Matthiesen ja Nick Piepenburg, päätyivät miettimään, minkälaisia sivuvaikutuksia matkapuhelinten jatkuvalla käytöllä voisi olla. Neljää nuorukaista huolettivat erityisesti sen seuraukset, kun matkapuhelimia pidetään kaiken päivää housujen taskuissa, erään toisen hyvin tärkeän asian välittömässä läheisyydessä.

Joel M. Moskowitz, Berkeleyn yliopiston perheiden ja yhteisöjen terveyden tutkimuskeskuksen johtaja toteaa olevan yhä todennäköisempää, että matkapuhelimet, tänä päivänä lähinnä älypuhelimet, ovat haitallisia pään ja niskan alueille kohdistuvan säteilyn mahdollisesti tuottaman syöpäriskin takia. Monet tutkijat ovat vuoden 2011 jälkeen tehtyjen tutkimusten perusteella tulleet siihen käsitykseen, että radiotaajuussäteily saattaa aiheuttaa syöpää.

Täyttä yksimielisyyttä matkapuhelinten säteilyn aiheuttamista vaaroista ei kuitenkaan ole. Tutkimusta niin puolesta kuin vastaan vaikeuttaa se tosiasia, että aikajänne on varsin lyhyt, vain noin 20 vuotta. Säteilyn pitkäaikaisista vaikutuksista ei siksi vielä ole riittävästi tietoa.

Miessukupuolen kannalta huolestuttavaa on se, että joidenkin viimeisimpien tutkimusten mukaan korkeataajuuksiset elektromagneettiset aallot heikentävät siittiöitä pitkällä aikavälillä. Tämän ilmiön mekanismia eivät tutkijat ole vielä täysin selvittäneet, mutta ilmeisesti säteilyn tuottama kuumuus on voitu sulkea pois.

Neljä opiskelijakaverusta kuitenkin tutkivat asiaa jo vuonna 2006 ja havaitsivat, että hopea suojaa tehokkaasti radiotaajuussäteilyltä. He eivät kuitenkaan saaneet vielä tuolloin selville, miten sitä voisi parhaiten hyödyntää pukeutumisessa.

Seitsemän vuotta myöhemmin, saatuaan opintonsa päätökseen ja tehtyään jonkin aikaa erilaisia työtehtäviä, miehet kaivoivat idean uudelleen esiin. He löysivät kankaan, joka jo sisälsi jonkin verran hopeaa. Kangasta käytettiin tietynlaisia iholla esiintyviä allergioita potevien ihmisten asusteissa. Kankaan hopeapitoisuutta lisättiin niin, että sen koostumuksesta lopulta 20 % oli hopeaa, 60 % polyesteria ja loput polyamidia.

Kangas estää säteilyn kulkeutumisen kehoon tehokkaasti kuin luodinkestävä liivi, mutta on samanaikaisesti pehmeää ja mukavaa käytössä sekä pesunkestävää. Saksan asevoimien yliopiston testaamat ja sertifioimat bokserishortsit torjuvat 98 % matkapuhelimen tuottamasta säteilystä.

Ryhmä löysi tuotteelleen valmistajan, Edelweiss GmbH:n, ja myyntiä ja markkinointia varten perustettiin yhtiö, joka sai nimekseen Kronjuwelen – Kruununjalokivet. Rahoitusta he hankkivat Kickstarter-kampanjalla.

Boksereita on suunniteltu mm. useissa eri väreissä, koska herrasmiehille luonnollisesti myös tuotteen ulkonäkö merkitsee paljon. Tärkeintä on kuitenkin se, että ryhmä uskoo kehittäneensä entistä turvallisempia alusvaatteita miesten käyttöön. Kampanjassaan ryhmä silti myös mainitsee, että eivät voi sataprosenttisesti taata tuotteensa pystyvän estämään sairaudet.

Tässä kohtaa saattaa herätä kysymys, että entäpä naiset? Eivätkö he altistu säteilylle yhtä lailla kuin miehet?

Tulevaisuudessa tähänkin on aikomus tarttua. Naisen anatomia on erilainen ja haasteellinen suojeltava sikäli, että säteilylle herkät elimet sijaitsevat vartalon sisäosissa. Lisäksi naisilla on miehiä yleisemmin tapana kuljettaa matkapuhelinta muualla kuin taskuissaan, kuten laukussa, jossa saattaa olla myös muita tavaroita, jotka osaltaan suojaavat myös säteilyltä. Joidenkin viimeisimpien tutkimusten mukaan säteilystä saattaisi kuitenkin olla vaaraa naisen kohdussa kehittyvälle sikiölle, joten ryhmän tavoitteena on jossain vaiheessa kehittää ”hopeavarustus” myös naisille.

Kirjoita kuin Einstein

Elizabeth Waterhouse ja Harald Geisler ovat käynnistäneet Kickstarter-kampanjan toteuttaakseen suunnitelmansa luoda fontti, joka muistuttaa yhtenä aikamme suurimmista neroista pidetyn teoreettisen fyysikon Albert Einsteinin käsialaa.

Harald Geisler on typograafikko, joka on aiemmin kehitellyt mm. psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin käsialaa jäljittelevää fonttia, niinikään joukkorahoituksen turvin. Elizabeth Waterhouse puolestaan on astrofyysikon koulutuksen saanut Harvardin kasvatti ja sittemmin tanssin tutkija ja teoreetikko, joten hänellä oli koulutustaustansa ansiosta mahdollisuus hakea Einsteinin perikunnalta lupa fontin kehittämiseen.

Einsteinin käsiala on tarkkaa ja ainutlaatuista kalligrafiaa, ja siinä on nähtävissä vaikutteita sekä latinalaisesta tyylistä että Kurrentista, joka oli vanha, keskiaikaiseen kursiiviin perustuva saksalainen käsialatyyli. Käsiala on niin tarkkaa, että on kuin Einstein olisi käyttänyt viivoitettua paperia kirjoituspaperinsa alla pitääkseen rivit suorina.

Digitalisointityönsä Geisler aloitti tutkimalla puolen vuoden ajan Einsteinin käsialanäytteitä ja yksilöimällä neljä versiota kustakin kirjaimesta, niin suurista kuin pienistä. Hän yritti myös selvittää, minkälainen oli Einsteinin kirjoitusrytmi, ja minkälaisilla nousevilla ja laskevilla viivoilla  hän yhdisti kirjaimet toisiinsa. Sen jälkeen Geisler huolellisesti kopioi merkit ruudukkoon ja muokkasi niistä kirjasimia. Joistakin kirjasimista tuli itsessään oudon näköisiä, mutta ne toimivat liitettyinä toisiin kirjasimiin. Prosessi oli – kuten kuvitella saattaa – hyvin työläs. Siihen kului aikaa kaikkiaan kaksi vuotta. Einsteinin käsialaa ja Geislerin kehitysprosessia on havainnollistettu kuvin täällä.

Allaolevassa kuvassa on vasemmalla Einsteinin käsialaa ja oikealla Einstein-fontilla tulostettua tekstiä.

Albert Einstein -fontin julkaisu osuu sopivasti yksiin yleisen suhteellisuusteorian tänä vuonna vietettävän 100-vuotisjuhlan kanssa.