Palkataan kokenut, kehityskelpoinen nuori huippuosaaja ja muita työelämän ihmeitä

Reaalimaailma ja (työ)elämän suuret käänteet veivät vuosiksi mukanaan. Pahoittelut siitä.

Netizenshipiään ei kuitenkaan hetken passiivisuuden takia menetä. Kiitokset siitä.

Niinpä yritän jatkossa käyttää useammin sanan- ja ilmaisunvapauttani tässä blogissani. Olen tällä välin verrytellyt sormiani muualla viidakossa, mutta kanavia ei voi koskaan olla liikaa.  Yritän myös pysyä asiassa.

Työelämän haasteet ovat kasvaneet ja vaatimukset siinä mukana, niin työntekijöiden kuin -antajien asettamat. Joillakin aloilla osaavat työntekijät ovat niin vähissä, että uudet alalle tulijat voivat valita työnantajansa, kun taas toisaalla harvoista vapaista työpaikoista käydään ankaraa kilpailua hakijoiden kesken ja työnantajien täytyy vain valita parhaat päältä.

Joihinkin aloihin ja työtehtäviin liittyy taikauskon kaltaisia odotuksia ja toiveita, niin työntekijöiden kuin -antajien puolelta. Työpaikkailmoituksia selaillessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että toisinaan varsin vaatimattomiakin, harjoittelijatason työtehtäviä tekemään etsitään henkilöä, jolla on laaja kokemus, kielitaito ja osaaminen. Toisinaan suorastaan hullunkurisella tavalla. Eräässäkin ilmoituksessa, joka ei ole enää pariin vuoteen ollut aktiivinen, etsittiin korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä, joka osaa sujuvasti useita eri kieliä, hallitsee laajoja kokonaisuuksia ja on innokas kehittämään työtään, toimialaa ja erityisesti työnantajansa liiketoimintaa, laajan ja vaihtelevan, kyseisen toimialan työkokemuksensa pohjalta. Työtehtävien lähempi tarkastelu osoitti, että henkilön tehtävänä oli pääasiallisesti vastata puhelimeen ja tehdä joitakin avustavia tehtäviä osa- ja määräaikaisesti muutaman tunnin viikossa. Palkkatoiveen sai sentään esittää.

Toisaalta jokainen internetin ihmeellisessä maailmassa joskus vaellellut tietää, miten epärealistisia odotuksia työnhakijoilla voi olla hakemistaan paikoista, niiden tarjoamista työsuhde-eduista ja työtehtävien sisällöistä sekä työsuhteen muista ehdoista, palkka mukaan lukien. Turhautumat ja pettymykset puretaan sitten värikkäästi somessa, ja samalla tullaan ehkä tuhonneeksi urakehitysmahdollisuudet pitkäksi aikaa.

Ict-alalle etsitään jatkuvasti uusia osaajia, ja viime aikoina on mediassa käyty keskustelua erityisesti naisten liian vähäisestä mielenkiinnosta alaa kohtaan. Ilmeisesti on edelleen jonkinasteinen mysteeri, miksi naiset eivät hakeudu ict-alalle miesten tavoin. Naisia kuitenkin ilmeisesti alalle haluttaisiin. Keskustelua käydään paljolti nimenomaan naisista ja miehistä, vaikka varmaan samaan keskusteluun mahtuvat kaikki muutkin mahdolliset sukupuolet.

Bongasin hiljattain sangen mielenkiintoisen tekstin liittyen ainakin epäsuorasti aiheeseen. Monesti naiset kysyttäessä perustelevat vastahakoisuuttaan hakeutua ict-alalle sillä, että eivät mielestään osaa matematiikkaa riittävän hyvin tai syvällisesti. Itsekin lukeudun näihin, vaikka en edes kovin hyvin tai syvällisesti tiedä, minkälaista matematiikkaa pitäisi osata voidakseen hakeutua ict-alalle. Joka tapauksessa olen varma, etten osaa kyllin hyvin. Lisäksi olen varma siitä, etten pärjää kilpailussa miesten kanssa.

Seuraan niin paljon kuin ehdin ict-alan tapahtumia, uusia keksintöjä ja kehityskulkuja, tarvittaessa useammalla kielellä. Olen aina valmis oppimaan uutta, opettelemaan uusia taitoja ja laajentamaan osaamistani, tekemään työtä ryhmässä tai yksin, etänä tai toimistolla. En kaihtaisi esimiestehtäviäkään. Ynnä muuta, ynnä muuta, mitä edellytyksiä työpaikkailmoituksissa tavanomaisesti luetellaan.

Olen opiskellut myös humanistisia aineita, kuten esimerkiksi kirjoittamista, ja haaveenani on ollut alun perin päätyä aivan muualle, kuin mihin olen nyt päätynyt, monen mutkan kautta. Henkilökohtainen profiilini ei kuitenkaan ole nyt keskeinen, vaan keskeistä on se, että tuon tekstin mukaan esimerkiksi minun osaamisprofiilillani varustettu henkilö, joka sattuu olemaan sukupuoleltaan nainen, voisi päätyä myös ict-alalle.

Tekstin kohderyhmänä ovat oletettavasti nuoret (ikähaarukkaa ei mainittu), sukupuoleen katsomatta, eivätkä esimerkiksi oman ikäluokkani edustajat. Kuitenkin väitän, että tuolla ulkona on paljon nimenomaan naisia, ikäluokkaan katsomatta, jotka ehkä juuri nyt, parasta aikaa,  suunnittelevat alanvaihtoa, etsivät töitä ja ovat valmiita omaksumaan uuden toimialan, vaikkapa ict-alan, mutta eivät näe, että heidän osaamisellaan olisi siellä käyttöä, tai eivät ainakaan oivalla, millä tavalla voisivat osaamistaan ja taitojaan ”myydä” alan organisaatioille. Kun eivät ”osaa” ict:tä, kun eivät ”osaa” matikkaa.

Ilahduttavaa on, että löysin tuon tekstin Facebookista omasta syötteestäni. Ja kyllä, Facebook tietää, kuinka vanha olen.

 

 

 

Avaruusmuurahaiset

Varmaan joku muukin lepuuttaa toisinaan aivojaan ja sieluaan miettimällä, minkälaista olisi asua jollain muulla taivaankappaleella, tai ulkoavaruudessa. Minkälaista olisi loikata pimeään ja aloittaa kokonaan alusta, lähteä jäädäkseen.

Space.com on tarttunut aiheeseen julkaisemalla vakituisen avustajansa Joseph Castron kirjoittaman artikkelisarjan, joka on edennyt jo Plutoon asti. Seuraavana esittelyssä ovat komeetat ja viimeisenä eksoplaneetat. Nämä artikkelit ilmestynevät vielä huhtikuun aikana. Niihin on mahdollisesti palattava vielä myöhemmin.

Ideana on ollut kuvailla nimenomaan fyysisiä olosuhteita, eli sitä, minkälaista jollain toisella planeetalla todella on: millainen on painovoima Merkuriuksella? Kuinka pitkä päivä on Venuksella? Entä sää Titanilla?

Entä mitä jos ihminen haluaisi muuttaa elävän lemmikkihaukensa kanssa jonnekin toisaalle aurinkokunnassa – tai kenties vielä kauemmas?

Matka kestäisi vuosia ja todellisuudessa hauki tuskin selviäisi elävänä perille saakka.  Vielä ei ole varmaa sekään, selviäisikö hauen isäntä tai emäntä matkasta juurikaan lemmikkiään paremmin.

Selviytymistä voi onneksi tutkia myös ns. lähimaastoissa.

Kansainväliselle avaruusasema ISS:lle (International Space Station) lähetettiin 80-jäseninen muurahaisdelegaatio sen selvittämiseksi, miten painottomassa tilassa oleskelu vaikuttaa muurahaisyhteisön parviälyyn ja parvikäyttäytymiseen, joiden avulla ne selviytyvät elinalueillaan Maassa. Karkeasti nämä voidaan määritellä siten, että parviälyn avulla muurahaiset ratkaisevat ongelmia yhteistoiminnassa toistensa kanssa,  kun taas parvikäyttäytymisellä viitataan yleisesti yhdessä toimimisen kykyyn.

Muurahaiset tekevät eräänlaista vaihtokauppaa etsintäalueen laajuuden ja toisaalta etsintätyön tehokkuuden välillä. Ne toimivat hajautetusti, ilman keskitettyä ohjausta, eli yksikään muurahainen ei päätä, mitä toinen tekee. Ne kulkevat ympäriinsä pesän ympäristöä tarkkaillen ja informaatiota vaihdellen, ja tehokkuus perustuu siihen tosiasiaan, että kun riittävän paljon muurahaisia tutkii tiettyä aluetta, niin väistämättä joku yksilö löytää jotain, mikäli löydettävää ylipäätään on.

Kuvan lähde: NASA

Kuvan lähde: NASA

Ideana tutkimuksessa oli, että muurahaiset laskettiin ”pesästään” aluksi pienelle avoimelle alueelle. Luonnollisessa elinympäristössään tutkimuksessa käytetty muurahaislaji, Tetramorium caespitum (Pavement ant),  levittäytyy alueensa rajoille nopeasti ja yksilöt vaeltelevat ympäriinsä mutkitellen ja aina lajitoverinsa kohdatessaan vaihtavat informaatiota koskettelemalla toisiaan tuntosarvillaan. Informaatio välittyy lajitoverin pinnan hiilivetyjen koostumuksen perusteella.  Olennaista tietoa on lajitovereiden määrä ja esiintymistiheys jollain alueella. Sen perusteella muurahaiset tekevät vaihtokauppaa siitä, pyrkivätkö tutkimaan mahdollisimman laajan alueen vai keskittyvätkö tekemään työnsä perusteellisemmin. Nämä muurahaiset elävät jalkakäytävillä ja muissa ihmisen rakentamissa ympäristöissä kaupunkialueilla. Ne ovat tottuneet konflikteihin naapuriyhdyskuntien kanssa.  Reviiririidoista voi kehkeytyä jalkakäytäville valtavia taisteluita, joissa menehtyy massoittain muurahaisia.

ISS:llä tehdyn tutkimuksen tuloksia on tarkoitus hyödyntää kehitettäessä etsintäalgoritmeja robottitiimien käyttöön. Muurahaisten sekä myös mehiläisten ja muiden parvissa elävien hyönteisten parviälyssä ja parvikäyttäytymisessä toisin sanoen riittää tutkittavaa myös tietojenkäsittelytieteellisessä tutkimustyössä.

Nähtävästi muurahaiset ovat pärjänneet painottomassa tilassa varsin hyvin.  Niiden kyky suorittaa kollektiivisia etsintöjä selvästi heikkeni, kun ne menettivät otteen alustastaan ja kelluivat painottomuudessa jopa useiden sekuntien ajan. Toisaalta ne osoittautuivat yllättävän taitaviksi tuon otteen palauttamisessa. Ne tarrautuivat toisiinsa, heiluttelivat tarmokkaasti raajojaan  ja pääsivät siten takaisin alustalleen, ja sen jälkeen jotenkin onnistuivat litistämään itsensä pintaa vasten, jotta ote piti, joka taas on ominaista joillekin puissa eläville lajeille.

Toisin kuin maan pinnalla, jossa vastaavat kokeet toistettiin samalla muurahaislajilla, avaruusmuurahaisten etsintäreitit olivat suoraviivaisia ja siten vähemmän perusteellisia, koska painottomuus häiritsi niiden kykyä välittää havaintoja ympäristöstään. Tämä on tietenkin väistämätöntä, jos osa parvesta leijuu ilmassa alustastaan otteen menettäneenä. Etsintäaluetta suurennettiin vaiheittain melkein kaksinkertaiseksi, jolloin enää vain harvat yksilöt jatkoivat kulkemistaan niin kauaksi pesästä.

Toistamalla koe Maassa  useiden muurahaislajien avulla todennäköisesti löydetään uusia hajautettuja algoritmejä sekä tietoa parvikäyttäytymisen evoluutiosta muurahaisten erilaisissa elinympäristöissä. Erityisesti tutkijoita kiinnostaisi niiden lukuisien trooppisten muurahaislajien parvikäyttäytyminen, joiden elämää ei vielä ole tutkittu.

 

Sisäinen selfie

Tällä tuotteella voi vannoutunut selfiekeräilijä viedä harrastuksensa niin sanotusti uusiin ulottuvuuksiin. Se on vaivattomasti liitettävissä älypuhelimeen.

”Inner Selfie Stick” lupaa mainonnassaan muunmuassa, että heidän tuotteensa on juuri se oikea väline entistä intiimimpien omakuvien ottoa varten. Kuten vanha äiti jo sanoi, sisäinen kauneus on tärkeintä. Inner Selfie Stickin avulla kenestä tahansa voi tulla Youtube-sensaatio!

Valmistaja hehkuttaa edelleen esimerkiksi näin:

Pärjätäksemme vaikkapa Instagramin raadollisessa kilpailussa on meidän kyettävä päivittäin tekemään toinen toistaan haastavampia päätöksiä. Toisista erottuminen ei ole koskaan ollut vaikeampaa. Älkäämme siis unohtako sisäisen kauneutemme merkitystä. Katso ja vapise: #innerselfiestick – ja seuraajasi puhkuvat innosta päästessään viimein näkemään todellisen minäsi. Luo valoa sisimpääsi ja näytä, mitä pintaa syvemmällä tapahtuu.

Laitteen asetinputki on 13,97 cm pitkä, mutta sitä voidaan avata 110 cm:iin asti perusteellisen kuvan ottoa, tai jopa kokonaista kiertokäyntiä varten. Sisäänrakennetulla kameralla voi ottaa VGA-laatuisia kuvia (640 x 480) tai videoita. Pakkauksessa on myös liukastetta käytön helpottamiseksi. Laite on sataprosenttisen vedenpitävä ja yhteensopiva FaceTime-sovelluksen kanssa.

Valmistaja kehottaa harkitsemaan erillisen kamerapään hankkimista jokaista uutta käyttökohdetta varten.

Eikö siis ole jo tullut aika näyttää, mistä sinut on pohjimmiltasi tehty?

Kakkabusseja, purilaisparfyymiä sekä salakuuntelevia barbeja

Internetin ihmemaailmassa törmää kaikenlaisiin kiinnostaviin ja ällistyttäviin uutisiin myös muilta kuin tietotekniikan alalta.

Useat eri lähteet maailmalla ovat raportoineet, että Iso-Britannian ensimmäinen BioBus, eli ihmisen tuottamista bio- ja ruoanjätteistä valmistetulla biokaasulla toimiva bussi, on aloittanut liikennöinnin Bristolin ja Bathin välillä.

BioBusia varten kerätään jätettä sen 15 mailin (n. 21,14 km) mittaisen reitin varrella sijaitsevilta 32.674 kotitaloudelta, joista jokaisen odotetaan tuottavan kuukaudessa niin paljon jätettä, että se riittää kuljettamaan bussia 6,5 mailia (n. 10,5 km). Toisin sanoen yhden kotitalouden on kerättävä jätettä kaksi kuukautta, jotta polttoaine riittäisi kuljettamaan bussin reittinsä kerran päästä päähän. Vuoden aikana kotitalouksilta kertyvällä jätteellä bussi kulkee n. 2,5 miljoonaa mailia (4,1 miljoonaa kilometriä).

Biojätteellä toimivia busseja on ollut käytössä mm. Ruotsissa, Sveitsissä, Itävallassa, Saksassa ja Alankomaissa jo viime vuosikymmeneltä alkaen. Suomessa ainakin pääkaupunkiseudulla kokeiltiin maakaasubusseja, mutta niiden käytöstä ollaan luopumassa.

Biokaasun käytöllä saavutetaan huomattavia ympäristöetuja diesel-ajoneuvojen tuottamiin päästöihin verrattuna. Vaaralliset päästöt vähenevät jopa 97 %, mm. typen oksidien määrä vähenee n. 80 – 90 %, ja hiilidioksidipäästöjä syntyy jopa 95 % vähemmän. Ja kyllä: BioBusin polttoaineena käytetystä biokaasusta poistetaan epäpuhtaudet siten, että ajossa syntyvät päästöt ovat lähes hajuttomia.

Minkälainen vaikutus mahtaa Burger King Japanin kaavailemalla Whopperin tuoksuisella hajuvedellä olla BioBusien elinkaareen?

Mashablen uutisen mukaan uuden tuoksun nimi olisi ’Flame-Grilled’, ja se julkistettaisiin ’Whopper Dayn’ yhteydessä, jota sattumoisin vietettäisiin 1. huhtikuuta. Parfyymiostos oikeuttaa ilmaiseen Whopper-purilaiseen siltä varalta, että tuoksusta tulee ostajalle nälkä.

Mitään ennennäkemätöntä purilaisparfyymi ei ole, vaan vuonna 2008 yhtiö julkisti tuoksun nimeltään ’Flame’. Hajuveden valmistus on sittemmin lopetettu. Sitä myytiin mm. verkkokaupassa. Tuo hajuvesi ei kuitenkaan tuoksunut purilaiselta, vaan – kuten eräs tuotetta markkinoineen yrityksen edustaja kuvaili – ”Axe-vartalosuihkeen, TAG:in ja tämän käyttämäni YSL:n hajuveden sekoitukselta”.

Toistaiseksi ei tiedetä, aiheuttiko ’Flame’ ympäristöhaittoja.

Mistä päästäänkin sujuvasti tämän lauantai-illan postauksen seuraavaan aiheeseen.

ToyTalk -niminen yritys on tuomassa markkinoille leluvalmistaja Mattelin markkinoimana Hello Barbie -nimistä lelua, joka pystyy keskustelemaan. Tarkoittaako tämä sitä, että tästä lähin lastenkin kannattaa olla varuillaan siitä, mitä suustaan päästävät kesken leikkiensä?

Tivi-lehden artikkelin mukaan

Kun lapsi painaa Hello Barbien vyössä olevaa puheentunnistuspainiketta, lelu yhdistyy wlanin välityksellä leluyhtiön palvelimelle. Puheentunnistusohjelma analysoi lapsen sanomiset, ja ToyTalkin tietokannasta haetaan sopiva vastaus.

Hello Barbien keskustelutaito kehittyy jatkuvasti, sillä leluyhtiön työntekijät lisäävät tietokantaan repliikkejä.

Hello Barbie tallentaa lapsen kanssa käymänsä keskustelut ToyTalkin palvelimille. Lähetys tapahtuu ToyTalkin mukaan salattuna. Itse nukke ei tallenna mitään.

Lelun taustalla olevat yritykset haluavat kuitenkin hyötyä lasten käymistä keskusteluista. Lelun käyttö tarkoittaa käyttöehtojen hyväksymistä. Käyttöehtojen mukaan vanhempien on hyväksyttävä lasten puheen käyttäminen tuotekehityksessä. Lisäksi äänitteitä voidaan luovuttaa kolmansille osapuolille.

Leluyhtiöstä todetaan Today-sivustolle, että vanhemmat voivat kuitenkin poistaa lapsesta kerätyt tiedot. Oston yhteydessä vanhemmille annetaan salasana, jonka avulla he pääsevät katsomaan tietoja lapsen Barbien kanssa käymistä keskusteluista.

Vanhemmat voivat myös tilata viikottaisen koosteen lapsensa käymistä keskusteluista.

Tällainen lelu tuntuu aika erikoiselta aikoina, kun ainakin mediassa korostetaan monin eri tavoin yksilön- ja ilmaisunvapautta ja auktoriteettien sekä viranomaisten kontrollista luopumista. Vilkkaalla mielikuvituksella varustetun henkilön mieleen saattaisi myös juolahtaa uusia tapoja käyttää – ja väärinkäyttää – tätä lelua.