Trolleja ja varkauksia

Pari tositarinaa liittyen identiteettivarkauksiin ja trollaamiseen.

”Dear Erin Hart”

Jessamyn Lovellin elämä muuttui, kun hänen puhelimensa soi eräänä aamupäivänä helmikuussa vuonna 2011.

San Franciscon poliisin talousrikososasto tiedusteli, oliko hän antanut Erin Coleen Hart -nimiselle henkilölle luvan käyttää ajokorttiaan. Hart oli tehnyt joukon rikoksia, mm. pieniä varkauksia, Jessamyn Lovellin henkilöllisyyden turvin.

Lovell on valokuvaaja ja asuu New Mexicossa. Seuraavat kolme vuotta hän seurasi Erin Hartin jälkiä ja dokumentoi tietoja tämän rikoksista ja rikospaikoista, vankilasta vapautumisesta ja muuntumisesta takaisin normaaliksi ihmiseksi. Syntyi projekti nimeltään ”Dear Erin Hart”.

Kuukauden kuluttua poliisin helmikuisesta soitosta Jessamyn Lovell haastettiin kalifornialaiseen oikeuteen vastaamaan ”määrittelemättömiin syytteisiin”. Sormenjälkien perusteella havaittiin, ettei hän ollut se henkilö, joka oli teoista pidätettynä, ja syytteet raukesivat.

Lovellille valkeni, että Hart oli tehnyt varkauksia ja esittänyt hänen ajokorttinsa henkilöllisyystodistuksenaan pidätyksen yhteydessä. Lovell oli siis kuivilla, mutta haavoittumisen ja turhautumisen tunteet jäivät häilymään.

Lovell tunsi lopulta valtavaa suuttumusta. Hän päätti yrittää löytää Hartin selvittääkseen, mitä muita rikoksia tämä oli väärän identiteetin turvin tehnyt. Jäljet johtivat hotelliin, jossa Hart oli pidätetty. Hän kävi myös Hartin vuoden 2011 ajokorttin merkityssä osoitteessa, mutta kukaan ei avannut siellä ovea.

Kahden vuoden tuloksettoman etsinnän jälkeen Hart palkkasi yksityisetsivän. Peter Siragusan oli entinen poliisi. Hän löysi Hartin vankilasta ja sai käsiinsä valokuvan, joka Hartista oli vankilaan kirjautumisen yhteydessä otettu. Hart oli oikeudessa tuomittu useista teoista, joista yksi liittyi Lovellin tapaukseen, ja hänelle oli langetettu kahdeksan kuukauden vankeustuomio.

Lopulta Lovell nousi lentokoneeseen ja matkusti Kaliforniaan tapaamaan Siragusaa sekä väijymään Hartin ennenaikaista vapautumista vankilasta. Lovell ja Siragusa istuivat tuntikausia Siragusan autossa, odottaen Hartin ilmaantumista vankilan portille. Lovell ei kuitenkaan ollut varma, halusiko ylipäätään kohdata Hartin, tai haluaisiko Hart puolestaan kohdata hänet vain tuntien kuluttua vapautumisestaan.

Lopulta Hart näyttäytyi. Lovell otti auton ikkunasta kuvasarjan ihmisestä, joka oli varastanut hänen identiteettinsä ja oli nyt vapautumassa vankilasta. Ensimmäiseksi Hart meni läheiseen kauppaan ja osti savukkeita ja sytyttimen ja kävi wc:ssä. Seuraavaksi hän nousi bussiin ja ajoi erääseen käytettyjen vaatteiden kauppaan. Lovell kuvasi Hartin tämän tehdessä ostoksia. Hän seurasi Hartia jalan ja pysytteli sen verran etäällä, ettei Hart huomannut  häntä. Eräässä risteyksessä hän joutui hetkeksi hyvin lähelle Hartia. Pian Hart nousi jälleen bussiin ja ajoi San Fransiscon Mission Districtille, jonka asukkaiden tulotaso on huomattavan alhainen.

Päivän aikana Lovell oli alkanut tuntea myötätuntoa Hartia kohtaan. Hän pohti syitä, miksi Hart oli ajautunut varastamaan ihmisten henkilöllisyyksiä. Hart katosi lopulta näkyvistä käännyttyään erään tacoravintolan viereiselle kujalle.

Yksityisetsivän palkkaaminen oli maksanut useita tuhansia dollareita, joten Lovellilla ei ollut varaa jatkaa seurantaa yhtä päivää kauempaa. Dokumentaatiota oli kuitenkin kertynyt niin paljon, että siitä syntyi kuvanäyttely San Fransisco Camerawork Galleryyn.

Viime joulukuussa Lovell lähetti Hartille tämän ehdonalaisvalvojan kautta sähköpostina kirjeen sekä kutsun näyttelynsä avajaisiin. Hart ei saapunut avajaisiin, mutta Lovell oli saanut rauhan sielulleen. Nyt Hart tiesi, kuka hän oli ja mitä hän oli kolmen vuoden aikana tehnyt. Hän ei enää ollut vain satunnainen henkilöllisyys, jonka Hart oli varastanut.

Trollaus, joka ei kannattanut

Harhaluulon mukaan verkko on vapauden linnake, jossa kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa kenestä tahansa ja saada siitä vielä tykkäyksen.

Jotain rajaa sentään.

Tällä viikolla brittiläinen Jason ”Jay” Page joutui oikeudessa vastaamaan syytteisiin, joiden mukaan hän olisi haukkunut Timothy Bussay -nimistä coloradolaista juristia roistoksi (scumbag). Lisäksi hän olisi väittänyt Bussayn lakitoimiston häviävän 80 % toimeksiannoistaan, ja jopa sanonut Bussayn maksavan nettiarvostelijoille, jotta hänestä annettaisiin ylistäviä arvioita.

Nämä väitetyt paljastukset oli postattu Bussayn Google Maps -profiiliin nimettömänä viestinä, joka näytti tulleen tyytymättömältä asiakkaalta. Ja Bussay tietenkin ihmetteli, kuka kumma yritti tuhota hänen liiketoimintansa. Viesti ehti olla verkossa vuoden ja sinä aikana Bussayn lakitoimisto ja sen maine kärsivät huomattavia menetyksiä.

Niinpä, kuten The Telegraph -lehdessä raportoitiin, Bussay palkkasi kalifornialaisen lakitoimiston ja käynnisti huippukalliin prosessin. Hän haastoi Googlen oikeuteen selvittääkseen, mistä viesti oli peräisin. Hän lienee hämmästynyt kuultuaan herjausviestien kirjoittajan olevan parikymppinen, vanhempiensa kanssa asuva brittinuorukainen.

Pagen hämmentävä puolustus oli, että jonkun muun oli täytynyt murtautua hänen Google-tililleen. Hän väitti toimineensa moderaattorina Reddit-palvelussa, ja olevan mahdollista, että joku olisi suuttunut hänelle jostain, mitä hän oli siellä tehnyt ja halunneen kostaa.

Tuomari kutenkin katsoi Googlen salasanasuojauksen ja tietoturvan tason niin korkeiksi, että hakkeroinnin mahdollisuus oli ”äärimmäisen epätodennäköinen”.  Oli sen sijaan ”ylivoimaisen todennäköistä”, että Page oli itse kirjoittanut viestin, tai järjestänyt jonkun kirjoittamaan sen puolestaan. Syitä Pagen hyökkäykselle Bussayn lakitoimistoa vastaan tuomari ei osannut sanoa, mutta ilmeisesti tavoitteena oli ollut taloudellinen hyöty. Internetin ”puskaradiovaikutuksen” takia oli ilmeistä, että viesti oli aiheuttanut vahinkoa Bussaylle ja hänen lakitoimistonsa maineelle.

Page joutuu maksamaan 50.000 puntaa vahingonkorvausta sekä tallettamaan 50.000 puntaa Bussayn lakitoimiston tilille siihen asti, kunnes oikeudenkäyntikulujen lopullinen määrä vahvistuu.

Bussayn oikeusavustaja piti päätöstä suurena voittona. Hän piti mahdollisena, että herjausviesti todella olisi jonkun kolmannen henkilön masinoima ja kertoi, että Bussay aikoo jatkaa oikeustaistelua Atlantin molemmilla puolilla selvittääkseen, kuka oli viestin takana. Päätöksen kuitenkin toivotaan osoittavan, että tekaistuilla kielteisillä arvioilla on todellista vaikutusta todellisiin ihmisiin, ja että niiden kirjoittajat voivat joutua vastaamaan teostaan.