Kirjoita kuin Einstein

Elizabeth Waterhouse ja Harald Geisler ovat käynnistäneet Kickstarter-kampanjan toteuttaakseen suunnitelmansa luoda fontti, joka muistuttaa yhtenä aikamme suurimmista neroista pidetyn teoreettisen fyysikon Albert Einsteinin käsialaa.

Harald Geisler on typograafikko, joka on aiemmin kehitellyt mm. psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin käsialaa jäljittelevää fonttia, niinikään joukkorahoituksen turvin. Elizabeth Waterhouse puolestaan on astrofyysikon koulutuksen saanut Harvardin kasvatti ja sittemmin tanssin tutkija ja teoreetikko, joten hänellä oli koulutustaustansa ansiosta mahdollisuus hakea Einsteinin perikunnalta lupa fontin kehittämiseen.

Einsteinin käsiala on tarkkaa ja ainutlaatuista kalligrafiaa, ja siinä on nähtävissä vaikutteita sekä latinalaisesta tyylistä että Kurrentista, joka oli vanha, keskiaikaiseen kursiiviin perustuva saksalainen käsialatyyli. Käsiala on niin tarkkaa, että on kuin Einstein olisi käyttänyt viivoitettua paperia kirjoituspaperinsa alla pitääkseen rivit suorina.

Digitalisointityönsä Geisler aloitti tutkimalla puolen vuoden ajan Einsteinin käsialanäytteitä ja yksilöimällä neljä versiota kustakin kirjaimesta, niin suurista kuin pienistä. Hän yritti myös selvittää, minkälainen oli Einsteinin kirjoitusrytmi, ja minkälaisilla nousevilla ja laskevilla viivoilla  hän yhdisti kirjaimet toisiinsa. Sen jälkeen Geisler huolellisesti kopioi merkit ruudukkoon ja muokkasi niistä kirjasimia. Joistakin kirjasimista tuli itsessään oudon näköisiä, mutta ne toimivat liitettyinä toisiin kirjasimiin. Prosessi oli – kuten kuvitella saattaa – hyvin työläs. Siihen kului aikaa kaikkiaan kaksi vuotta. Einsteinin käsialaa ja Geislerin kehitysprosessia on havainnollistettu kuvin täällä.

Allaolevassa kuvassa on vasemmalla Einsteinin käsialaa ja oikealla Einstein-fontilla tulostettua tekstiä.

Kuvan lähde: http://www.kickstarter.com/projects/1822548650/albert-einstein-font

Albert Einstein -fontin julkaisu osuu sopivasti yksiin yleisen suhteellisuusteorian tänä vuonna vietettävän 100-vuotisjuhlan kanssa.

Aistin

Mitä jos olisi olemassa sensori, joka voitaisiin kytkeä mihin tahansa laitteeseen tai esineeseen, ja tämän laitteen tai esineen tilaa, toimintaa ja virrankulutusta voitaisiin sensorin avulla mitata, hallita ja valvoa toisen laitteen avulla mistä ja milloin tahansa – toisin sanoen Internetissä?

Eikö sellaisia ole jo?

Internet of Things, eli teollinen internet, tarkoittaa yksinkertaisimmillaan juuri sitä, että yhdellä laitteella hallitaan toista laitetta, eikä parhaimmillaan tarvita edes ihmistä välikädeksi. Laitteet viestivät keskenään sovittuja tietoliikenneväyliä pitkin, ja ne tunnistavat toisensa ip-osoitteidensa perusteella. Toistaiseksi viestintä laitteiden välillä on ollut enimmäkseen pienen osaverkon sisälle suljettua ja ikään kuin näytelmää, jossa repliikit ovat ennalta ohjelmoituja juuri tietynlaisia tilanteita varten.

Oululainen iProtoXi on tuottanut innovaation, joka saattaa osaltaan muuttaa tilannetta.

Yhtiön 20.2.2015 julkistetussa tiedotteessa kerrotaan seuraavasti:

Aistin Bus24 -nimen saanut väylästandardi perustuu erittäin pieneen piirilevyliittimeen, johon on sisällytetty tunnetuimmat elektroniikassa käytetyt liitäntästandardit, kuten I2C, SPI ja UART. Lisäksi väylä sisältää lukuisia kontrollisignaaleja, jotka mahdollistavat paristokäyttöisen laitteen virrankulutuksen älykkään hallinnan. Tyypillisiä kytkettäviä laitteita ovat erilaiset sensorit, kuten valaistus, lämpötila ja ilman kosteus, mutta standardi soveltuu myös radiomoduulien ja toimilaitteiden kytkemiseen. Vakioidusta liittimestä on suurta hyötyä erityisesti tuotekehityksessä ja pienissä tuotesarjoissa, kun halutaan päästä nopeasti kuluttajatason tuotteeseen. Näin nopeutetaan usein epäkäytännöllistä ja hidasta pöytäprototyyppikehitystä.

Yrityksen toimitusjohtaja Janne Kallio kertoo vielä, että

Tähän asti internetiin kytkettävät sensorit ja muut älylaitteet ovat olleet valmistajakohtaisia suljettuja kokonaisuuksia. Avoin kytkentästandardi mahdollistaa laitteiden modularisoinnin niin, että varsinainen internet-yhteys ja muu toiminnallisuus voidaan erottaa toisistaan ja avata kilpailulle. Kuluttajalle tämä tarkoittaa entistä monipuolisempaa laitevalikoimaa ja halvempia hintoja. Vakioitu rajapinta mahdollistaa myös järjestelmän laajennettavuuden ja päivittämisen ilman, että koko järjestelmä pitää uusia. Vaikka tarjoammekin oman liittimeen perustuvan tuotevalikoiman, toivomme, että standardi tulisi mahdollisimman laajaan käyttöön.

Tunnustan, että en itse tahdo saada tuosta täyttä tolkkua. Puutteellisella elektroniikan ja elektronisten laitteiden tuotekehityksen tuntemuksella varustetun lukijan mielessä herää silti kysymyksiä.

Tarkoittaako tämä nyt juuri sitä, että mitä tahansa esinettä voidaan etähallita Aistin AirBus24 -väylästandardiin perustuvan sensorin avulla?

Voidaanko laitteella päästä suoraan julkiseen tietoliikenneverkkoon sen sijaan, että oltaisiin sidottuja vain yhteen, tuotekohtaisesti nimettyyn yhteystapaan tai verkon osaan?

Voisiko teknologian avulla myös parantaa IoT:n tietoturvaa, kun etähallinnassa käytettävä internet-yhteys voitaisiin erikseen suojata?

Ehkä sama yhteys voitaisiin myös jakaa usean eri laitteen kesken?

Aistin-tuotteet ovat vielä kehitystyön alla, mutta jonkin verran on julkisuuteen jo tihkunut tietoja niistä. Sosiaalisesta mediasta voi löytää kuvin havainnollistettuina joitakin tavalliselle kuluttajalle luontevia käyttökohteita:

– Kosteusmittari esim. lämmönjakohuoneen seinään kiinnitettynä, joka reagoi kosteusprosentin muutoksiin ja varoittaa niistä

– Saunan lämpö- ja kosteusmittari, joka ilmoittaa, kun löyly on valmis

– Liikkeenpaljastin, joka lähettää tekstiviestin havaitessaan liikettä siellä, missä liikettä ei pitäisi voida havaita

– Pesukoneen pesuohjelman vaiheen valvonta ja ilmoitus, kun ohjelma on valmis

– Jääkairan pyörimisnopeuden mittaus gyroskoopin ominaisuudessa

– Vieheen uintisyvyyden mittaus sekä pilkin värinähälytys

– Vesihanaan kiinnitettävä päivittäisen vedenkulutuksen mittauslaite

Aistin on Twitterissä ilmoittanut myös käynnistävänsä Indiegogo-kampanjaa tuotteidensa markkinoimiseksi. Tästä aiheesta varmaan kuullaan vielä lisää.

Kuvan lähde: @aistinfamily

 

 

 

Internetistä Outernetiin joukkorahoituksen voimin

Jos on idea muttei rahaa, mitä voi tehdä?

Joukkorahoitus tarjoaa yhden mahdollisuuden onnistua.

Indiegogo.com on ”joukkorahoitusveturi”, eli organisaatio, jonka tavoitteena on auttaa kumppaneitaan organisoimaan joukkorahoitusta ideoidensa toteuttamiseksi. Indiegogo tarjoaa resursseja ja tukea joukkorahoituskampanjoiden käynnistämiseen maailmanlaajuisesti.

Sen perustivat vuonna 2008 Danae Ringelmann, Eric Schell ja Slava Rubin, jotka kerätessään rahaa omia projektejaan varten joutuivat havaitsemaan, että maailman varat ovat jo vuosisatojen ajan olleet harvojen ja valittujen valvonnassa.

Kaikki rahapulassa painiskelleet toki jo tietävät tämän tilanteen, mutta harvat ovat ryhtyneet ajamaan muutosta siihen yhtä tarmokkaasti kuin Danae, Eric ja Slava, ja samalla myös tulleet edistäneeksi monien muiden ihmisten asioita.

Eräs tämän hetken kiinnostava Indiegogo-projekti ja joukkorahoituksen kohde on Outernet, mediayhtiö, joka tähtää niin sanotusti korkealle. Yhtiön tavoitteena on osallistua avaruuden kilpavarusteluun siten, että se voisi tuottaa mukautetulla televisiotekniikalla Internetin sisältöä myös niille maapallon 4,3 miljardille asukkaalle, joilla ei joko lainkaan ole käytettävissään Internet-yhteyttä, tai joiden yhteyksiä on esimerkiksi poliittisista syistä rajoitettu.

Outernet perustettiin 2012 ja tuli julkisuuteen jo 2014, mutta on jälleen viime aikoina saanut runsaasti näkyvyyttä mediassa, koska se aikoo laukaista Maata kiertävälle radalle kolme uutta nanosatelliittia vuoden 2016 alussa. Yhtiö tekee yhteistyötä UK Space Agencyn sekä skotlantilaisen satelliittivarusteiden valmistajan Clyde Spacen kanssa.

Lähetyksen vastaanottamiseen tarvitaan maan pinnalla vastaanotin sekä mahdollisesti pieni lautasantenni. Yksisuuntainen, vain vähän kaistanleveyttä vaativa lähetys muodostuu Ku-kaistan radioaalloista. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lähetyksiä ei voi sensuroida (ainakaan vielä), sekä sitä, että sisältöjä voi tutkia anonyymisti.

Yksi tärkeä etu on Outernetin mukaan, että jos maapallolla tapahtuu suuri, tietoliikenneyhteydet tuhoava luonnonkatastrofi, Outernet voi edelleen toimia ja katastrofia koskeva tieto voi saada etuoikeuden lähetyksissä.

Outernetin vastaanotinta kutsutaan nimellä ”Lantern”, Lyhty. Laite on vielä kehittelyvaiheessa, mutta lopulta siitä tulee suunnilleen taskulampun kokoinen, aurinkoenergialla toimiva ja rakenteeltaan loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen.

Kuvien lähde: http://www.indiegogo.com/projects/lantern-one-device-free-data-from-space-forever

”Lantern” muuntaa avaruudesta vastaanottamansa signaalit digitaalisiksi tiedostoiksi, kuten web-sivuiksi, uutisartikkeleiksi, e-kirjoiksi, videoiksi, musiikiksi. Se myös tallettaa datan kiintolevylleen, jolloin tiedostoja voidaan offline-tilassa jakaa mille tahansa samaan wifi-verkkoon liitetylle laitteelle. Tarvitaan vain selain. Vuoden 2015 aikana ilmestynee myös mobiiliversio.

Kuvan lähde: http://www.indiegogo.com/projects/lantern-one-device-free-data-from-space-forever

Näin alkajaisiksi Lanternilla voidaan vastaanottaa dataa noin 2 MB päivässä. Mikäli rahoitusta riittää, määrä voi nousta jopa 100 MB:iin päivässä. Lantern on myös mahdollista liittää lautasantenniin, jolloin vastaanottaminen on nopeampaa, jopa yli 200 MB päivässä.

Kaikki lähetystoiminta on tietenkin ilmaista.

Itse vastaanotin, eli Lantern, on puolestaan maksullinen. Sen hinta on tällä hetkellä 169 USD.

Todellinen asianharrastaja voi toisaalta myös yrittää koota vastaanottimensa itse.

Tätä nykyä Outernetin palvelut ovat saatavilla Afrikassa, Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja suurimmassa osassa Lähi-Itää. Kesäkuuhun 2015 mennessä niiden pitäisi olla saatavilla joka puolella maailmaa.

Outernet ilmaisee visionsa vahvasti, kysymällä:

Mitä jos maailman kaikissa kodeissa olisi oma kirjasto, ja luonnonmullistukset voitaisiin ennakoida, eikä sensuuria olisi, ja tieto olisi kaikille ilmaista ja koulutus olisi yleismaailmallista toimintaa?

Olisihan se hienoa.