Kesäteema 2015, osa 1.2: Mihin näytönohjainta tarvitaan?

Tietokoneen ruudulla näkyvät kuvat muodostuvat pikkuruisista pisteistä, joita kutsutaan pikseleiksi. Niitä voi tavallisella tietokoneen näytöllä olla kerrallaan yli miljoona. Tietokoneen on siksi kyettävä määrittämään, mitä pikseleille on tehtävä, jotta muodostuisi kuva.

Näytönohjain on ikään kuin kääntäjä, joka kääntää prosessorin binäärimuodossa välittämän datan graafiseksi esitykseksi, eli kuviksi. Se lyhyesti sanoen piirtää grafiikan tietokoneen näytölle.

Prosessori lähettää tietokonesovellusten antamien tietojen perusteella kuvista dataa näytönohjaimelle, joka määrää, miten pikselit järjestetään tietokoneen ruudulle ja välittää tiedon kaapelia pitkin näytölle.

Emolevyssä voi olla myös sisäänrakennetut grafiikkaominaisuudet, grafiikkakortti. Jos näin ei ole, tarvitaan erillinen näytönohjain. Sen lisäksi tilanteissa, joissa näytönohjaimelta vaaditaan erityisen suurta suorituskykyä, perustason grafiikkakortti ei välttämättä riitä.

Kuvan luominen binäärimuodossa esitetystä datasta on monimutkainen prosessi. Esimerkiksi 3D-kuvan tuottamiseksi näytönohjain luo ensin ns. lankamallin, eli kolmiulotteisen pintakaavion, joka koostuu käytännössä pelkistä suorista viivoista. Tämän jälkeen näytönohjain rasteroi kuvan, eli käytännössä täyttää pikseleillä tyhjät kohdat, sekä määrittää valoisuuden, pinnanmuodot ja värit.

Esimerkiksi nopeatempoisissa tietokonepeleissä näytönohjaimen on kyettävä tekemään tämä kaikki vähintään 60 kertaa sekunnissa. Ilman tehokkaan näytönohjaimen apua urakka voi olla tietokoneelle liian raskas.

Tietokoneen ns. peruskäyttäjälle, eli henkilölle, joka käyttää tietokonetta vaikkapa nettiselailuun, sähköpostien lukemiseen ja lähettämiseen, satunnaiseen pelaamiseen ja kuvien katseluun, emolevyn integroidut grafiikkakomponentit ovat yleensä riittävät.

Näytönohjaimia on ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan erilaisia, mutta ne kiinnitetään emolevyn AGP-korttipaikkaan (Advanced Graphics Port).

9009795399710 2_165174-920x400 Asus_EN7900GS_TOP

Toimiakseen näytönohjain tarvitsee neljä komponenttia:

  1. Yhteyden emolevyyn saadakseen virtaa ja dataa. Uusimmilla näytönohjainmalleilla on suora yhteys myös tietokoneen virtalähteeseen, jos ne tarvitsevat enemmän virtaa kuin emolevy kykenee tuottamaan.
  2. Prosessorin määritelläkseen, mitä kullakin pikselillä tehdään.
  3. RAM-muistia jokaista pikseliä koskevan tiedon säilyttämistä sekä valmiiden kuvien väliaikaista varastointia varten.
  4. Näytön kuvien toistamista varten.

Useimmista näytönohjaimista on kaksi väylää näyttöön: DVI-liitin (Digital Video Interface), joka tukee LCD-näyttöjä (Liquid Crystal Display, eli nestekidenäyttö), sekä VGA-liitin (Video Graphics Array), joka tukee CRT-näyttöjä (Cathode Ray Tube, eli kuvaputkinäyttö).

Emolevy- ja näyttöliitäntöjen lisäksi joillakin näytönohjaimilla on liitännät myös televisioon, analogiseen videokameraan sekä digitaalikameraan.

Huippuluokan näytönohjaimissa on tehokas prosessori ja runsaasti muistia sekä myös jäähdytin. Niiden muotoilu ja ulkonäkö voi olla koristeellinen.

Yksi olennainen valintaperuste on ruudun virkistystaajuus, frame rate, jota mitataan ruutuina/sekunti (FPS; frames per second). Ruudun virkistystaajuus ilmaisee, kuinka monta kokonaista kuvaa näytönohjain pystyy toistamaan sekunnissa. Ihmissilmä havaitsee noin 25 kuvaa sekunnissa. Joissakin edistyneiden asianharrastajien peleissä FPS on vähintään 60.

Näytönohjaimen tekninen kokoonpano ja ominaisuudet vaikuttavat suoraan sen nopeuteen. Olennaisia nopeuden kannalta ovat mm. näytönohjaimen prosessorin sekä muistin kellotaajuus ja -nopeus (MHz), muistiväylän koko (bittejä), sekä käytettävissä olevan muistin määrä (MB) ja kaistanleveys (GB/s).

Lähteitä:

http://computer.howstuffworks.com/graphics-card.htm

https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4yt%C3%B6nohjain

http://www.webopedia.com/TERM/C/clock_speed.html

Kesäteema 2015, osa 1.1: Mihin prosessoria tarvitaan?

Datamaman tietotekniikkablogin kesäteemana on tietokoneen perustoimintojen esittelyä.

Yritän kuvailla nykyihmisen ehkä tärkeimmän kumppanin rakennetta ja mahdollisesti sielunelämääkin reippaasti yksinkertaistaen sekä runsaan kuvituksen avulla.

Pahoittelen, jos yksinkertaistamisen aikana jää jokin asiaan paremmin perehtyneen mielestä tärkeä seikka mainitsematta.

Rohkaisen käyttämään kommenttipalstaa, mikäli lisättävää, täydennettävää tai korjattavaa on. Tarkoitus on tiedonjakamisen ohella oppia itsekin.

Prosessorien eli suorittimien evoluutiota voi tarkastella aina 1970-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin ensimmäiset kaupalliseen tarkoitukseen valmistetut prosessorit lanseerattiin markkinoille. Tuolloin prosessorin teho perustui vain yhteen mikropiiriin, jossa oli kuutisentuhatta transistoria. Vuosien mittaan markkinoille on tuotu prosessoreita, joissa on useita ytimiä ja miljoonittain transistoreita.

Mikropiiri on oikeastaan pieni, ohut piisiru tai -lastu, johon prosessorin muodostavat transistorit on juotettu. Mikropiiri voi olla läpimitaltaan jopa runsaan kahden senttimetrin kokoinen ja sisältää kymmeniä miljoonia transistoreita.

800px-Three_IC_circuit_chips

Mikropiirejä.

Transistori on puolestaan kolmeliitoksinen puolijohdekomponentti, joka voi toimia kytkimenä, vahvistimena tai muistin elementtinä.

Bipolar_transistors_Silicium_based

Erilaisia transistoreita.

PC-tietokoneiden alkuaikoina kaikki prosessorit kiinnittyivät emolevyyn ns. piikkihilamatriisin avulla (PGA, eli Pin Grid Array). Prosessorissa oli nimensä mukaisesti sarja näitä ”piikkejä”, jotka sopivat Socket 7 -nimiseen suoritinkantaan. Tuolloin kaikki prosessorit myös sopivat kaikkiin emolevyihin. Suoritinkantoja (sockets) on luokiteltu niiden piikkien määrän mukaan, kuten esim. Socket 478, Socket 754.

pga

PGA, eli piikkihilamatriisi.

Nykyään yleisimmin käytössä on LGA-suoritinkanta (Land Grid Array), tai Socket T, jossa ”piikit” ovat suoritinkannassa eivätkä suorittimessa itsessään. Suorittimissa täytyisi nykyvaatimusten mukaan olla yhä enemmän piikkejä, jotta ne kykenisivät käsittelemään yhä enemmän ominaisuuksia aina vain nopeammin ja tehokkaammin. Siten tarvitaan myös paljon erilaisia suoritinkantoja.

Sockel_775

LGA, tarkemmin Socket 775.

Tietynlaisen prosessorin hankintaa suunnittelevan kannattaa siis hankkia emolevy, johon suoritin sopii. Prosessori ei sovi suoritinkantaan eikä siten emolevyyn, jollei sen PGA (Pin Grid Array) ole yhteensopiva emolevyn suoritinkannan kanssa.

Prosessorin osat ovat

  • rekisterit, jotka ovat pieniä, tilapäisiä muistipaikkoja, joihin mahtuu yksi merkki tai numero
  • väylät, eli siirtotiet prosessorin sisäisen tiedosiirron toteuttamiseen esimerkiksi eri rekistereiden välillä
  • aritmeettis-looginen yksikkö (ALU)
  • ohjausosa, joka lukee käskyn, tulkitsee sen ja lähettää ohjaussignaalin ALU:lle
  • kello, joka pitää toiminnot oikeassa järjestyksessä

Prosessorin toiminta perustuu laskutoimituksiin, joita sen aritmeettis-looginen yksikkö suorittaa.  Mitä nopeammin ja useampia laskutoimituksia aritmeettis-looginen yksikkö kykenee suorittamaan, sitä nopeampi ja tehokkaampi  on tietokone. Uusimmissa tietokoneissa on sisäänrakennettu matematiikkaprosessori (floating point processor), joka pystyy suorittamaan monimutkaisia laskutoimituksia suurilla liukuluvuilla. Tämä tarkoittaa tietenkin valtavan suurta prosessointitehoa.

Prosessorin toiminnan kannalta olennainen elementti on muisti.

Tavallisesti tietokoneessa on RAM- (Random Access Memory) eli luku- ja kirjoitusmuisti (tai keskusmuisti) sekä ROM- (Read Only Memory) eli pysyväismuisti. Tietokone voi periaatteessa toimia ilman RAM-muistia, mutta ei ilman ROM-muistia. Käytännössä tavallisen tietokoneen ROM-muisti sijaitsee sen BIOS:issa (Basic Input-/Output System). BIOS on puolestaan tietokoneohjelma, joka etsii ja lataa tietokoneen käyttöjärjestelmän keskusmuistiin, kun tietokone käynnistetään. RAM taas tyhjenee, kun tietokone käynnistetään uudelleen.

Prosessorin tehtävänä on huolehtia siitä, että muistin osat kommunikoivat keskenään väyliä pitkin. Kommunikaatio puolestaan perustuu laskutoimituksiin, joita prosessorin aritmeettis-looginen yksikkö suorittaa. Laskutoimitukset ovat yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja.

Tässä olennainen elementti on kellotaajuus. Muistin toimintaa ohjataan niin sanotuilla kellopulsseilla. Pulssi määrää milloin muisti voi lähettää tietoa ja milloin sen täytyy ottaa sitä vastaan. Kellopulssien välistä aikaa mitataan megahertseinä, eli kuinka monta miljoonaa kellopulssia tapahtuu sekunnissa. Mitä suurempi kellotaajuus on, sitä nopeampaa muisti on ja sitä enemmän operaatioita muisti suorittaa.

Prosessorin merkitys tietokoneelle on kuvaannollisesti sanoen sama kuin ihmiselle  hänen sydämensä merkitys. Mitä nopeampi prosessori, sitä nopeampi tietokone. Prosessori tuottaa virtaa ja dataa emolevyn muille komponenteille ja pitää tietokoneen käynnissä. Prosessorin teho määrittelee, kuinka tehokkaasti tietokone toimii. Olennaista on, että prosessori on emolevyyn nähden oikeanlainen.

Prosessori on nimensä mukaisesti suoritin, joka suorittaa tietokoneelle annetut käskyt. Se on siksi tietokoneen tärkein osa.

Lähteitä:

http://computer.howstuffworks.com/microprocessor.htm

http://muropaketti.com/artikkelit/prosessorit/mikroprosessori-historia-ja-toiminta-osa-1

https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskusmuisti

https://fi.wikipedia.org/wiki/BIOS

https://fi.wikipedia.org/wiki/Transistori

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikropiiri

lipas.uwasa.fi/~jt/tte_103/tietokoneen_rakenne.ppt

Kesäteema 2015, osa 1: Mihin emolevyä tarvitaan?

Datamaman tietotekniikkablogin kesäteemana on tietokoneen perustoimintojen esittelyä.

Yritän kuvailla nykyihmisen ehkä tärkeimmän kumppanin rakennetta ja mahdollisesti sielunelämääkin reippaasti yksinkertaistaen sekä runsaan kuvituksen avulla.

Pahoittelen, jos yksinkertaistamisen aikana jää jokin asiaan paremmin perehtyneen mielestä tärkeä seikka mainitsematta.

Rohkaisen käyttämään kommenttipalstaa, mikäli lisättävää, täydennettävää tai korjattavaa on. Tarkoitus on tiedonjakamisen ohella oppia itsekin.

Tietokoneen peruskokoonpano muodostuu yleensä suojakotelon lisäksi emolevystä, prosessorista, keskusmuistista, kiintolevystä, liitännöistä, näytöstä sekä näppäimistöstä ja hiirestä.

Emolevy on tietokoneen kokoava voima. Se huolehtii tietokoneen muiden osien virransaannista ja mahdollistaa niiden välisen kommunikaation. Se on käytännössä alusta, johon tietokoneen tärkeimmät osat kiinnitetään erilaisten porttien ja alustojen avulla, ja siten tietokoneen keskeisin osa. Emolevyn tärkein tehtävä on toimia mikroprosessorin suoritinkannan alustana, jolloin muut siihen liitetyt osat voivat muodostaa mikroprosessoriin yhteyden.

Emolevyjen evoluutio parin vuosikymmenen aikana ollut nopeaa. Ensimmäisissä emolevyissä oli vain muutamia osia, mutta nykyiset emolevyt vaikuttavat kokonaisvaltaisesti koneen suorituskykyyn ja laitteiston sekä ohjelmistojen päivitettävyyteen.

Emolevyn muototekijä määrää, miltä emolevy (joka oikeastaan on siis piirilevy) ulkoisesti näyttää ja mitä osia siinä on. Emolevyn on luonnollisesti myös sovittava tietokoneen suojakoteloon. Emolevyt voivat siis olla keskenään hyvinkin erilaisia ja -näköisiä:

220px-Asrock_k10n780slix3-wifiasus emolevy

20101005evga2

Tietokoneessa on joka tapauksessa oltava emolevy, jotta se voisi toimia. Yksinään emolevy ei kuitenkaan voi toimia. Nykyaikaisen emolevyn rakenne näyttää suurin piirtein tältä:

motherboard-callouts

Yleisimmin emolevyssä ovat komponentteina prosessori (eli suoritin), piirisarja, näytönohjain sekä muisti. Lisäksi emolevyyn voidaan liittää laajennuskortteja, kuten ääni-, verkko- ja modeemikortit. Niille on jokaiselle määritelty oma paikkansa emolevyssä.

Suoritinkanta (Processor socket) määrittelee, minkälainen prosessori tietokoneeseen voidaan asentaa. Prosessorin tehtävänä on noutaa käskyt ja tarvittava tieto keskusmuistista, suorittaa käskyissä määritetyt toiminnot ja siirtää käsitelty tieto takaisin keskusmuistiin. Ilman prosessoria tietokone ei voi toimia.

Piirisarja (Chipset) jakautuu eteläosaan (South Bridge) ja pohjoisosaan (North Bridge). Nämä kaksi osaa liittävät prosessorin tietokoneen muihin osiin. Eteläosa huolehtii hitaammista datavirroista (esim. näyttö, näppäimistö, hiiri tai kiintolevyohjain) ja pohjoisosa nopeista (esim. prosessori, muisti, näytönohjain). Joissakin piirisarjoissa pohjois- ja eteläsarjat on yhdistetty, jolloin tiedonsiirto sarjojen välillä nopeutuu.

  • BIOS (Basic Input/Output System) on piirisarjan osa, joka valvoo tietokoneen perustoimintoja. BIOS myös testaa itsensä joka kerta, kun tietokone käynnistetään.
  • Tosiaikakello huolehtii perusasetuksista ja järjestelmän ajasta.

Näytönohjain piirtää grafiikan tietokoneen näytölle.

Muisti voidaan luokitella käyttötarkoituksensa mukaisesti eri tyyppeihin, kuten

  • väli-, keskus- ja massamuisteihin käyttötavan mukaan
  • hajasaanti-, suorasaanti ja sarjasaantimuisteihin muistin hakutavan perusteella (esim. SATA)
  • lukumuisteihin (ROM) ja lukimuisteihin (RAM) sen mukaan voidaanko muistiin kirjoittaa vai ei,
  • haihtuviin ja haihtumattomiin muisteihin tiedon keston mukaan
  • tallennusvälineen (media) perusteella levy-, nauha- tai puolijohdemuisteihin

Emolevyssä on sen eri osissa korttipaikat ja portit (USB tai Firewire -liitäntöjä varten) oheislaitteita (PCI), ääni- ja videokortteja (AGP), levyaseman liitäntää (IDE) ja erityyppisiä muisteja varten.

Otsikon kysymykseen on siis selvä ja suora vastaus: emolevy on välttämätön tietokoneen kaikinpuolisen toiminnan kannalta.

Seuraavassa Kesäteema 2015 -kategorian päivityksessä kerron tarkemmin tärkeimmistä emolevyyn kiinnitettävistä tietokoneen osista ja niiden merkityksestä.

Lähteet:

http://computer.howstuffworks.com/motherboard.htm

http://blogs.helsinki.fi/tvt-ajokortti/1-tietokoneen-kayton-perusteet/1-1-tietokoneen-toimintaperiaate/tietokoneen-perusosat-ja-toimintaperiaate/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Emolevy