Deep Web, Dark Net

Mitä jos avaa Googlen ja kirjoittaa hakuruutuun sanan ”hauki”.

Epäilemättä hakutulokseksi listautuu suuri määrä nettisivuja, joissa sanaa ”hauki” on muodossa taikka toisessa käytetty tai käsitelty. Itse asiassa hakutuloksia tulee noin 455000 kappaletta 0,32 sekunnissa.

Muun muassa Marc Goodmanin helmikuussa ilmestyneen Future Crimes -teoksen mukaan perinteisellä hakukoneella suoritetulla haulla saadaan kuitenkin näkyviin vain mitättömän pieni osa kaikesta materiaalista, jota verkossa jostain aiheesta on; nimittäin 0.03 prosenttia. Esimerkiksi Google pystyy kahlaamaan vain noin 16 % nk. Surface Webistä, eli pinta-webistä.

Tätä on verrattu jäävuoren huippuun, tai kenties vielä osuvammin pintavesissä kalasteluun Mariaanien haudan yläpuolella. Oli miten oli: ylivoimaisesti suurin osa olemassaolevasta materiaalista jää väistämättä piiloon, Deep Webiin, syvään webiin. On esitetty, että Surface Web sisältää noin 20 % kaikesta Internetin materiaalista, kun taas Deep Web kätkisi loput 80 %. Deep Webin tarkkaa kokoa ei kukaan tiedä, mutta eräiden arvelujen mukaan se voisi olla satoja, jopa tuhansia kertoja laajempi kuin Surface Web.

Niinpä kaikkea tietoa kotoisesta kalalajistamme ei voi tavanomaisella hakukoneella koskaan saada vain yhden klikkauksen päähän, koska suuri määrä listaamatonta haukitietoutta jää hakukoneiden ulottumattomiin.

Tieto on vajonnut (tai tietoisesti piilotettu) Deep Webin uumeniin. Jos hauki-informaatiolla sattuisi Deep Webissä olemaan pieni, valikoitunut yleisönsä, joka keskenään jakaisi tarkoin varjeltuja, kenties arkaluontoisia haukitiedostojaan, olisi materiaali päätynyt Dark Netiin.

Mitä kaikkea muuta Deep Webissä sitten on kuin sisäpiirin haukitietoa, ja miksi sitä ei tavallinen kansa pääse tutkimaan?

Yksi syy tiedon piiloon jäämiseen on se, että se on tallennettu esimerkiksi oppilaitosten tai yritysten tai muiden, joskus myös epävirallisten tahojen ylläpitämiin tietokantoihin, jotka saattavat olla salasanoilla suojattuja tai joihin pääsyä varten tarvitaan erillinen ohjelma. Tavanomaisten hakukoneiden tekniikalla ei näihin pysty tunkeutumaan. Tietokannat saattavat sisältää tutkimustietoa, salaisia henkilötietoja, sanomalehtien arkistoja, tai jotain sellaista triviaalia tietoa, jota harva tulee edes koskaan tarvinneeksi.

Hakukoneet toimivat siten, että ne muodostavat tietokannan – hakemiston – kaikista havaitsemistaan, annetun hakukriteerin sisältävistä dokumenteista ja sivuista, jotka on liitetty verkkoon. Dokumentteja etsivät ja tunnistavat nimenomaan tätä tarkoitusta varten luodut ohjelmat, joita kutsutaan hämähäkeiksi tai ryömijöiksi. Hämähäkki kopioi löytämänsä, hakukriteerejä vastaavat sivut ja luetteloi ne hakemistoksi, samalla tallentaen hyödyllistä tietoa, jonka avulla sivut voidaan tarvittaessa löytää nopeasti uudelleen. Se ikään kuin seuraa verkon silkkisiä vaijereita verkkotunnukselta toiselle hyperlinkkien kautta. Tämän hakemiston se sitten luovuttaa haun tekijälle listauksena linkeistä, joita tämä voi käydä selaamassa. Ilman hakemistoa hakukoneen olisi joka kerta aloitettava etsintä uudelleen.

Näin siis tapahtuu Surface Webissä.

Osa Deep Webin, ja aivan erityisesti Dark Netin materiaalista pidetään piilossa tarkoituksellisesti. Syy tähän voi olla se, että kyseinen materiaali on syystä tai toisesta laitonta.

Deep Webin sisältöä voi päästä tutkimaan erityisen selaimen avulla. Tor (The Onion Router) kierrättää jokaisen signaalin jopa 6000 eri palvelimen kautta, jotta tiedon hakijan henkilöllisyys pysyy salaisena. Selaimella voi lukea .onion -päätteisiä, salaisia sivuja, jotka eivät muilla selaimilla näy, toisin kuin vaikkapa .com- tai .fi -päätteiset sivut. Selaimen toimintaa on verrattu sipulin kuorimiseen kerros kerrokselta – eli selaimella kaivaudutaan kerros kerrokselta kohti Deep Webin pimeintä ydintä. On myös olemassa epävirallinen hakukone Grams, jolla on pääsy valikoiduille suljetuille ja salaisille sivustoille, sekä erinäisiä tietopankkeja ja keskusteluhuoneita, joissa epävirallinen ja/tai laiton tietomateriaali sekä kauppatavara vaihtavat omistajaa.

On väitetty, että Deep Webin hämärimmissä jakelukeskuksissa harrastetaan rikollista toimintaa, kuten huume- ja asekauppaa, sekä mahdollisesti myös ihmis- ja elinkauppaa. Synkillä sivustoilla voitaisiin  välittää hakkerointipalveluja, tietomurtovälineitä, valehenkilöllisyyksiä, jopa palkkamurhia.

Dark Netillä viitataan useimmin vertaiskäyttäjien verkkojen muodostamaan verkkoon, jossa jaetaan sisältöä vain tunnettujen käyttäjien kesken. Näitä käyttäjiä kutsutaan ”ystäviksi”. Kenties monenlaista vaihdantaa harjoitetaan myös näiden ystävien kesken, täydellisen luottamuksellisesti ja motiiveja kyselemättä.

Yhden Tor-verkon ja Deep Webin käyttäjäryhmistä muodostavat poliittisesti epäkorrektit tai suoranaisen vainon kohteeksi joutuvat henkilöt tai ryhmät, jotka voivat jatkaa toimintaansa Deep Webin turvin ilman, että heitä voidaan jäljittää. Deep Web tarjoaa myös hyvän toiminta-alueen erilaisille sähköposti- ja tiedostonjakopalveluille, tai uutis- tai whistleblower-sivustoille jotka pyrkivät toimimaan anonyymisti tai suojaamaan käyttäjiensä henkilöllisyyden perustelluista syistä.

Käypänä vaihdannan välineenä kaikenlaisissa operaatioissa voi käyttää bitcoineja, anonyymiä virtuaalista valuuttaa, jolla kauppoja voi tehdä jälkiä jättämättä. Bitcoinit ovat käytössä yhä laajemmin, niillä voi ostaa pizzan siinä kuin maksaa marketissa, jos niikseen tulee. Mutta koska bitcoin on täysin hajautettu valuutta, jonka arvo heilahtelee rajusti, eikä sitä yhdenkään maan hallitus takaa tai tunnista, eikä sitä ole liitetty minkäänlaiseen keskuspankkitoimintaan, se on olemassa yksinomaan online-maailmassa ja sen olemassaolo perustuu matematiikkaan ja näppäriin salausprotokolliin.

Mielikuvitus on vain rajana sille, mitä kaikkea ihminen voi itselleen haluta, ja mitä kaikkia keinoja hän on valmis tarpeidensa tyydyttämiseksi tai tarkoitusperiensä saavuttamiseksi käyttämään.

Niinpä kaislikkoisesta saunarannasta lähtenyt, kalavaleen tunnusmerkistön täyttävä kotoinen haukemmekin voi suotuisissa olosuhteissa päätyä Dark Netiin.