Internetissä surffaillessa ei tänä päivänä voi ainakaan ikuisesti välttyä törmäämästä sanaan ”Anonymous”, jos sattuu osumaan sopivasti paikalle, kun aiheena on aktivismi.
Keitä he ovat, nuo nimettömät aktivistit?
Wikipedian mukaan
Anonymous on löyhästi järjestäytynyt kollektiivinenhakkeri– ja aktivistiryhmä. Nimi viittaa internet-meemiin, joka sai alkunsa 4chan-verkkosivustolta. Liikkeeseen ei liity mikään uskonnollinen tai poliittinen ideologia.
Anonymousin nimissä on järjestetty poliittiseen aktivismiin, sananvapauteen ja lastensuojeluun liittyviä tapahtumia, operaatioita ja piloja sekä tietotekniikkarikoksia, kuten verkkohyökkäyksiä.
Anonymous-liikkeeseen voi muiden anonyymien mukaan kuulua vain pelkästään kannattamalla Anonymousin toimintaa. Kuka tahansa saa aloittaa oman projektinsa, sillä liikkeellä ei ole johtajia. Tapahtuman tai operaation järjestyminen riippuukin siitä, saako se tarpeeksi kannatusta ja näkyvyyttä. Useat Anonyymit välittävät Internetin yksityisyydestä ja monet Anonyymit pyrkivät olemaan internetissä kirjaimellisesti nimettömästi antamatta paljoakaan tietojaan ulkopuolisille.
Anonymous itse määrittelee itsensä hieman toisin.
Nimettömänä pysyminen on olennaista. Anonymousin jäseneksi ei voi ryhtyä, koska Anonymous ei ole organisaatio eikä ryhmä. Anonymous on idea, ja ideat eivät kuole. Siksipä ketkä tahansa voivat olla mukana vain levittämällä totuutta, eli käytännössä jakamalla Anonymousin päivityksiä, videoita, twiittejä Internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Tai kirjoittamalla ja lähettämällä oman artikkelinsa Anonymousin uutissivustolle, AnonHQ:iin. Ja pysyttelemällä aina anonyyminä, paljastamatta kasvojaan tai henkilöllisyyttään. Siinä piilee Anonymousin voima. Mutta onko Anonymousin nimissä tehty julkaisu sitten yhtä kuin totuus?
Nimettömyys tuottaa turvaa. Anonymous jakaa AnonHQ:ssa eli ”päämajassaan” auliisti ohjeita ja neuvoja nimettömänä pysyttelemistä varten. Heillä on käytettävissään – ainakin omien sanojensa mukaan – hämmästyttävän hyviä aktivisteja ja hakkereita, eli haktivisteja, ja etenkin näiden laaja asiantuntemus. Mutta lisääkö ja luoko nimettömyyden turvin oikeudenmukaisuutta edistäviä tekoja tekevä ja totuuksia paljastava haktivistijoukko sitten ihmiskunnassa turvaa ja turvallisuuden tunnetta?
Ehkä tähän ei Anonymous edes pyri.
He väittävät suojelevansa Internet-kansaa, mutta Internet-kansa ei koskaan voi tietää, miten tai milloin tai miltä heitä suojellaan. Minkä teon Anonymous milloinkin katsoo niin raskaaksi rikokseksi Internet-kansaa vastaan, että ryhdytään tekoihin, jakamaan oikeutta ja vaatimaan hyvitystä. Suojelun kohteet valitaan ennalta-arvaamattomasti (tai ehkei aina ihan yllätyksenä kuitenkaan). On vaikeata, jollei mahdotonta määrittää, miten itse kukin henkilö tai organisaatio lopulta ansaitsee suojelun kohteeksi pääsyn. Tai joutumisen. Kohteelta itseltään tai tämän edustajilta ei kysytä, vaikka sen puolesta, hyväksi ja joskus jopa nimissä tehdään paljon myös laittomuuksia, vaikka nuo teot olisivatkin moraalisesti perusteltavissa.
Kuvan lähde: http://www.popularresistance.org/
Kaikki eivät Anonymousin tekoja ja toimintaa katso hyvällä. Tunnistamattomuus ja järjestäytymättömyys nähdään myös hajanaisuutena ja heikkoutena ja usein jalolta vaikuttavia tekoja pidetään rikoksina ja tekijöitä rikoksentekijöinä. Suojelun kohteet ovat toisinaan vainottuja ja riistettyjä ihmisiä tai organisaatioita, joita ns. tavalliset ihmiset hyljeksivät tai vierastavat, tai sitten tarkoin nimeämättömiä ja joka tapauksessa epämääräisiä. Suojelutoimet itsessään nähdään tällöin helposti kiusantekona ilman muita todellisia päämääriä kuin harmien aiheuttaminen tai julkisuuden tavoittelu. Haktivistien ajatellaan stereotyyppisesti olevan huppujensa ja maskiensa takana lymyileviä, syrjäytyneitä nuoria, kakaroita, joilla ei ole kerta kaikkiaan muuta tekemistä kuin notkua netissä härnäämässä aikuisia ja viranomaisia.
Varmaan näin monesti onkin. Mutta yhtä lailla voi olla myös toisin. Anonymous itse julistautuu monikansalliseksi ja -kulttuuriseksi, ja haktivistit voivat edustaa mitä tahansa ammattiryhmiä tai ideologioita. Kuten sanottu: kuka tahansa voi olla haktivisti ja niin ollen osa Anonymousia. Naapurin pyöreä pullantuoksuinen täti, joka asuu kolmen kissansa ja kuvaputkitelevisionsa kanssa, tai se harmaassa flanellipuvussaan sliipattuna keikaroiva madman, joka ei saa silmiään irti peilikuvastaan, tai kaupan kassan takana hymyilevä elovenatyttö, joka kerran kertoi kyynel silmäkulmassaan kaipaavansa takaisin synnyinseudulleen. Syitä olla Anonymous on varmaan yhtä monta kuin on haktivisteja. Siksipä on vaikeata tuomita heitä, tai heidän toimintaansa. Tietynlaista romantiikkaa näihin Internetin ritareihin tai robinhoodeihin kieltämättä liittyy.
Ei silti, että seikkailunhalussa olisi mitään vikaa. Hyvissä teoissa ei totisesti ole mitään vikaa.
Internetissä kuka tahansa voi tulla näkyväksi suurelle joukolle ihmisiä. Tai pysyä näkymättömänä ja antaa tekojen puhua. Joidenkin näkemysten mukaan Internet on tehnyt ihmisistä ääliöitä, ja saanut ihmiset tekemään yhä suuremmassa määrin ääliömäisiä tekoja. Julkaisukynnystä kun ei käytännössä ole, vaan kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa missä ja milloin tahansa. Heikkoutena on tietenkin se, että määrä alkaa korvata laadun. Virtuaalinen Internet-kansa on kuitenkin ihan yhtä kriittinen ja kranttu yleisö kuin fyysinen kansa tuolla ulkona. Siitä huolimatta, että erilaiset villitykset keräävät massoittain kannattajia salamannopeasti myös reaalimaailmassa. Siinä mielessä ihmiskunta ei ole muuttunut yhtään sen jälkeen, kun kirjoitustaito keksittiin. Kaikki tapahtuu vain niin paljon nopeammin. Nousu ja tuho.
Todellista vaikutusvaltaa saa Internetissä ainoastaan silloin, jos onnistuu herättämään muiden ihmisten kestävän huomion ja mielenkiinnon. Ja se ei ole kovin helppoa.
Datamaman tietotekniikkablogi 