Internetissä on jo viime syksystä lähtien uutisoitu North Carolina State Universityn tutkijoiden kehittämästä tekniikasta, jossa kyborgitorakat (’biobots’) kuljettavat pieniä langattomia mikrofoneja ja etsivät äänen lähdettä. Tämä on mahdollista erityisen sirun avulla, joka kaappaa valtaansa torakan aivot ja hermoston.
Tutkijat rakensivat noin kolmen gramman painoisen repun, jonka sisään asetetaan paristokäyttöinen tietokonesiru. Torakan on määrä kuljettaa reppua selässään. Tämän jälkeen siru yhdistetään torakan aivoihin siten, että torakan jalkojen liikettä kyetään säätelemään. Laite toimii langattomasti ja sen käyttäjä voi ohjailla torakan liikkeitä mielensä mukaan.
Torakkapoloisella ei ole tilanteessa vaikutusvaltaa, koska sen koko hermosto on kaapattu. Selkäreppu on pienestä koostaan huolimatta ylimääräinen taakka torakalle.
Tutkimuksessa havaittiin, että torakkaa voidaan liikutella stimuloimalla sen hermokimpun yhtä tai molempia puolia. Tutkijat ovat nimenneet tämän kyborgitorakan ”kauko-ohjatuksi hybridirobottijärjestelmäksi”.
Torakoista on yritetty aiemminkin tehdä kyborgeja stimuloimalla niiden tuntosarvia. Ajateltiin, että torakka voitaisiin huijata vaihtamaan suuntaansa, jos se luulisi kohtaavansa esteen. Sen koko hermojärjestelmää ei tässä menetelmässä olisi otettu haltuun. Havaittiin, että hermojärjestelmän suora stimulointi kuitenkin tuotti parempia tuloksia.
Torakoita ei käytetä tutkimuksissa ensimmäistä kertaa, vaan niihin on mm. kiinnitetty ”kinetiikkaa” kulkusuunnan ohjailemiseksi, ja eräässä toisessa tutkimuksessa torakka yritettiin saada selviytymään hengissä omien nesteidensä varassa.
Torakat ovat pienikokoisia ja robottitorakat voivat päästä paikkoihin, joihin ihmiset tai robotit eivät pääse. Kyborgitorakat voivat jonain päivänä pelastaa suuronnettomuuksien uhreja esimerkiksi sortuneista kaivoksista tai ydinvoimalan raunioista. Torakoihin voidaan kiinnittää mikrofoneja ja kameroita, jolloin pelastajat voisivat mahdollisesti kommunikoida raunioiden vangiksi jääneiden ihmisten kanssa.
Apulaisprofessori Alper Bozkurtin tutkimusryhmä on luonut torakoille kahdenlaisia mikrofonireppuja. Yhden mikrofonin versio kerää suhteellisen korkeantaajuista ääntä mistä tahansa suunnasta. Toinen tyyppi on varustettu kolmella mikrofonilla, joilla voi havaita äänen suunnan.
Sopivat algoritmit analysoivat langattomasta mikrofonijärjestelmästä kerättyä ääntä paikallistaakseen äänen lähteen ja ohjatakseen torakat siihen suuntaan. Tutkijaryhmän aiemmat tutkimukset ovat jo osoittaneet, että biobotseilla voidaan kartoittaa tuhoaluetta.
Bozkurt totesi yliopistonsa tiedotteessa: ”Tavoitteena on, että korkeataajuiset mikrofonit erottelevat ääniä, kuten apua kutsuvat ihmiset äänistä, joilla eivät ole väliä, kuten vuotava putki. Kun olemme tunnistaneet merkittävän äänen, voimme käyttää torakoita, joilla on mikrofoniryhmä hakeutumaan äänen suuntaan.”
Tutkijat ovat myös kehittäneet teknologiaa, jota voidaan käyttää ”näkymättömänä aitana” jolla pitää kyborgitorakat katastrofialueella. Aidan avulla voidaan torakat pitää myös sopivan lähellä toisiaan, jotta ne muodostavat katkottomasti toimivan langattoman anturiverkoston.
Teknologian avulla ihminen voi siis hyötyä lukemattomilla tavoilla jopa torakoista. Aina voi kysyä, onko tämä eettistä vai ei. Torakka on nopeasti lisääntyvä ja vaatimaton olento, joka kestää hyvinkin haastavia olosuhteita, jopa ydinsäteilyä. On esitetty, että maailmanlaajuisen katastrofin (mahdollisesti ydinkatastrofin) jälkeen torakka olisi mikrobien ohella ainoa elävä olento maapallolla. Ei siis ihme, että se ja sen tutkimattomat tiet ovat kiehtoneet ihmistä, niin tieteessä kuin taiteessa.
Datamaman tietotekniikkablogi 