Hopeaiset housut

Vuonna 2006 matkapuhelimet alkoivat yleistyä räjähdysmäisesti. Neljä Munich Business Schoolin opiskelijaa, Daniel Herter, Berno Delius, Peer-Boy Matthiesen ja Nick Piepenburg, päätyivät miettimään, minkälaisia sivuvaikutuksia matkapuhelinten jatkuvalla käytöllä voisi olla. Neljää nuorukaista huolettivat erityisesti sen seuraukset, kun matkapuhelimia pidetään kaiken päivää housujen taskuissa, erään toisen hyvin tärkeän asian välittömässä läheisyydessä.

Joel M. Moskowitz, Berkeleyn yliopiston perheiden ja yhteisöjen terveyden tutkimuskeskuksen johtaja toteaa olevan yhä todennäköisempää, että matkapuhelimet, tänä päivänä lähinnä älypuhelimet, ovat haitallisia pään ja niskan alueille kohdistuvan säteilyn mahdollisesti tuottaman syöpäriskin takia. Monet tutkijat ovat vuoden 2011 jälkeen tehtyjen tutkimusten perusteella tulleet siihen käsitykseen, että radiotaajuussäteily saattaa aiheuttaa syöpää.

Täyttä yksimielisyyttä matkapuhelinten säteilyn aiheuttamista vaaroista ei kuitenkaan ole. Tutkimusta niin puolesta kuin vastaan vaikeuttaa se tosiasia, että aikajänne on varsin lyhyt, vain noin 20 vuotta. Säteilyn pitkäaikaisista vaikutuksista ei siksi vielä ole riittävästi tietoa.

Miessukupuolen kannalta huolestuttavaa on se, että joidenkin viimeisimpien tutkimusten mukaan korkeataajuuksiset elektromagneettiset aallot heikentävät siittiöitä pitkällä aikavälillä. Tämän ilmiön mekanismia eivät tutkijat ole vielä täysin selvittäneet, mutta ilmeisesti säteilyn tuottama kuumuus on voitu sulkea pois.

Neljä opiskelijakaverusta kuitenkin tutkivat asiaa jo vuonna 2006 ja havaitsivat, että hopea suojaa tehokkaasti radiotaajuussäteilyltä. He eivät kuitenkaan saaneet vielä tuolloin selville, miten sitä voisi parhaiten hyödyntää pukeutumisessa.

Seitsemän vuotta myöhemmin, saatuaan opintonsa päätökseen ja tehtyään jonkin aikaa erilaisia työtehtäviä, miehet kaivoivat idean uudelleen esiin. He löysivät kankaan, joka jo sisälsi jonkin verran hopeaa. Kangasta käytettiin tietynlaisia iholla esiintyviä allergioita potevien ihmisten asusteissa. Kankaan hopeapitoisuutta lisättiin niin, että sen koostumuksesta lopulta 20 % oli hopeaa, 60 % polyesteria ja loput polyamidia.

Kangas estää säteilyn kulkeutumisen kehoon tehokkaasti kuin luodinkestävä liivi, mutta on samanaikaisesti pehmeää ja mukavaa käytössä sekä pesunkestävää. Saksan asevoimien yliopiston testaamat ja sertifioimat bokserishortsit torjuvat 98 % matkapuhelimen tuottamasta säteilystä.

Kuvan lähde: http://www.kickstarter.com

Ryhmä löysi tuotteelleen valmistajan, Edelweiss GmbH:n, ja myyntiä ja markkinointia varten perustettiin yhtiö, joka sai nimekseen Kronjuwelen – Kruununjalokivet. Rahoitusta he hankkivat Kickstarter-kampanjalla.

Boksereita on suunniteltu mm. useissa eri väreissä, koska herrasmiehille luonnollisesti myös tuotteen ulkonäkö merkitsee paljon. Tärkeintä on kuitenkin se, että ryhmä uskoo kehittäneensä entistä turvallisempia alusvaatteita miesten käyttöön. Kampanjassaan ryhmä silti myös mainitsee, että eivät voi sataprosenttisesti taata tuotteensa pystyvän estämään sairaudet.

Tässä kohtaa saattaa herätä kysymys, että entäpä naiset? Eivätkö he altistu säteilylle yhtä lailla kuin miehet?

Tulevaisuudessa tähänkin on aikomus tarttua. Naisen anatomia on erilainen ja haasteellinen suojeltava sikäli, että säteilylle herkät elimet sijaitsevat vartalon sisäosissa. Lisäksi naisilla on miehiä yleisemmin tapana kuljettaa matkapuhelinta muualla kuin taskuissaan, kuten laukussa, jossa saattaa olla myös muita tavaroita, jotka osaltaan suojaavat myös säteilyltä. Joidenkin viimeisimpien tutkimusten mukaan säteilystä saattaisi kuitenkin olla vaaraa naisen kohdussa kehittyvälle sikiölle, joten ryhmän tavoitteena on jossain vaiheessa kehittää ”hopeavarustus” myös naisille.

Memex

DARPA (Defense Advanced Research Projects Agency) eli Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaatio, on kehittänyt kaikessa hiljaisuudessa hakukonetta, jolla Yhdysvaltain hallitus ja elinkeinoelämän edustajat voisivat kaivautua Deep Webiin entistä tehokkaammin.

Deep Web, jolla tarkoitetaan Internetin syvimpiä, tavallisen käyttäjän tavoittamattomissa olevia osia, on erilaisten äärilaidan ja laitapuolen toimijoiden valtakuntaa. Deep Webiä kuvaillaan yleisesti vertaamalla sitä jäävuoren merenpinnan alapuoliseksi osaksi, jolloin Surface Web, eli pinta-web, olisi jäävuoren huippu, eli se osa Internetiä, josta esimerkiksi Google hakee informaatiota. Toinen tapa hahmottaa asiaa on ajatella olevansa mato-ongella kalassa Mariaanien haudan pintavesissä.

Tähän osaan DARPA haluaa nyt taata entistä esteettömämmän pääsyn.

DARPA:n historia ja vaihtuvat identiteetit olisivat itsessään jo pienen kertomuksen arvoiset:

Laitos perustettiin Yhdysvaltain puolustusministeriön (DoD) direktiivillä 5105.15 7. helmikuuta1958 nimellä ARPA eli Advanced Research Projects Agency. Se on pikemminkin tutkimusta rahoittava organisaatio kuin varsinainen tutkimuslaitos. 23. maaliskuuta 1972 DoD nimesi sen DARPAksi, jolloin se tuli erilliseksi virastoksi. 22. helmikuuta 1993 nimi muuttui jälleen ARPAksi ja maaliskuussa 1996 organisaatiosta tuli taas DARPA.

DARPA on rahoittanut muun muassa Internetin kehityksen 1960-luvulla (ARPANET). Tuolloin ja osin edelleenkin sen rahoituksella pyritään kehittämään teknologiaa siten, että yliopistojen jne. kautta tutkimusten tulokset julkistetaan. DARPAn kehityshankkeilla on ollut merkittävä vaikutus myös mikrotietokoneen syntyyn. (Lähde: Wikipedia)

Memex-hakukonetta on siis kehitetty juuri Yhdysvaltain viranomaisten ja elinkeinoelämän käyttöön. Hanke julkistettiin helmikuussa 2014, ja nyt se on edennyt niin pitkälle, että ensimmäinen erä Memexin komponentteja, mukaan lukien Hyperion Grey -nimisen pienen ohjelmistoyrityksen tekemät ohjelmistot, liitetään DARPA:n Open Catalogueen. Open Catalog on julkinen luettelo DARPA:n sponsoroimista ohjelmistoprojekteista.

Tavallisilla hakukoneilla, kuten Google, Yahoo tai Bing, on pääsy noin 16 %:iin  koko Internetistä (Surface Webin laajuuden on arvioitu olevan n. 20 %). Deep Web muodostaa siten loput Internetistä. Sen tarkkaa laajuutta ei oikeastaan edes tiedetä. Tämän päivän nettihaut tehdään kaikki samoilla työkaluilla, käyttäen ”yhden koon” keskitettyä lähestymistapaa kaikissa kyselyissä. Lähestymistapa on ollut kaupallinen menestys, mutta viranomaisten käyttöön se ei kaikissa tapauksissa sovi.

DARPA:n tähtäimessä ovat nimittäin ihmiskauppiaat.

Taistelussa ihmiskauppaa vastaan tarvitaan seuraavan sukupolven hakuteknologiaa, joka mullistaa hakutulosten löytämisen, järjestämisen ja esitystavan. Tavoitteena on, että käyttäjät voivat kasvattaa nykyisten hakuominaisuuksien ulottuvuutta sekä järjestää hakutuloksista nopeasti ja perusteellisesti yksilöllisiin intresseihin perustuvia alijoukkoja. Memex tuottaa hakutuloksia, jotka ovat välittömästi hyödyllisiä tietyille verkkotunnuksille ja tiettyjen tehtävien hoitamisessa, sekä parantaa viranomaisten ja kaupallisten toimijoiden kykyä löytää ja järjestää tiettyjen tehtävien kannalta oleellista, julkista tietoa Internetistä.

Ihmiskauppa on monenlaisten sotilaallisten sekä poliisin ja tiedustelupalvelujen tutkimusoperaatioiden kohde. Se on merkittävällä tavalla läsnä verkossa voidakseen paremmin houkutella asiakkaita. Modernista orjuudesta on kasvamassa huomattava elinkeino, joka leviää chat- ja keskustelupalstojen, mainonnan, työpaikkailmoitusten ja piilopalveluiden välityksellä. Ihmiskauppaa vastaan toimivan tahon verkkotunnukselle kuratoitu hakutuloslistaus yhdessä hakuja ja analysointia varten konfiguroidun käyttöliittymän kanssa tuottaisi uusia mahdollisuuksia paljastaa ja nujertaa ihmiskauppaa harjoittavia organisaatioita.

Memex-ohjelma (muunnos sanoista ’memory’ ja ’index’) on saanut nimensä ja inspiraationsa kuvitteellisesta laitteesta, jonka U.S. Office of Scientific Research and Developmentin (OSRD) johtaja Vannevar Bush kuvaili toisen maailmansodan aikana The Atlantic Monthly -lehdelle kirjoittamassaan artikkelissa ”As We May Think” näin:

Consider a future device for individual use, which is a sort of mechanized private file and library. It needs a name, and, to coin one at random, ”memex” will do. A memex is a device in which an individual stores all his books, records, and communications, and which is mechanized so that it may be consulted with exceeding speed and flexibility. It is an enlarged intimate supplement to his memory.

It consists of a desk, and while it can presumably be operated from a distance, it is primarily the piece of furniture at which he works. On the top are slanting translucent screens, on which material can be projected for convenient reading. There is a keyboard, and sets of buttons and levers. Otherwise it looks like an ordinary desk.

In one end is the stored material. The matter of bulk is well taken care of by improved microfilm. Only a small part of the interior of the memex is devoted to storage, the rest to mechanism. Yet if the user inserted 5000 pages of material a day it would take him hundreds of years to fill the repository, so he can be profligate and enter material freely.

Most of the memex contents are purchased on microfilm ready for insertion. Books of all sorts, pictures, current periodicals, newspapers, are thus obtained and dropped into place. Business correspondence takes the same path. And there is provision for direct entry. On the top of the memex is a transparent platen. On this are placed longhand notes, photographs, memoranda, all sorts of things. When one is in place, the depression of a lever causes it to be photographed onto the next blank space in a section of the memex film, dry photography being employed.

There is, of course, provision for consultation of the record by the usual scheme of indexing. If the user wishes to consult a certain book, he taps its code on the keyboard, and the title page of the book promptly appears before him, projected onto one of his viewing positions. Frequently-used codes are mnemonic, so that he seldom consults his code book; but when he does, a single tap of a key projects it for his use. Moreover, he has supplemental levers. On deflecting one of these levers to the right he runs through the book before him, each page in turn being projected at a speed which just allows a recognizing glance at each. If he deflects it further to the right, he steps through the book 10 pages at a time; still further at 100 pages at a time. Deflection to the left gives him the same control backwards.

A special button transfers him immediately to the first page of the index. Any given book of his library can thus be called up and consulted with far greater facility than if it were taken from a shelf. As he has several projection positions, he can leave one item in position while he calls up another. He can add marginal notes and comments, taking advantage of one possible type of dry photography, and it could even be arranged so that he can do this by a stylus scheme, such as is now employed in the telautograph seen in railroad waiting rooms, just as though he had the physical page before him.

Kuvailun perusteella laitetta, sen ulkonäköä ja toimintaa ei nykyihmisen ehkä ole lainkaan hankala mieltää. Kyseessähän on eräänlainen työpöytä, jolla ihminen pystyy nopeasti selailemaan kirjoista, lehdistä ja muista aineistoista koostuvaa henkilökohtaista arkistoaan ja löytämään usein käytetyn, erikseen listatun materiaalin nopeasti uudelleen. Materiaali heijastuu työpöydän yläpuolella oleville läpinäkyville kuvaruuduille. Memexissä on muistikapasiteettia tuhlailtavaksi asti, joten siihen voi tallettaa materiaalia niin paljon kuin mieli tekee.

Kuulostaako tutulta?

Jo nyt on käynyt ilmeiseksi, että Memexillä saattaisi olla laajempaakin käyttöä kuin alun perin odotettiin.

Hyperion Gray kuvailee työtään Forbes-lehdelle: Edistyksellistä verkon indeksointi- ja kaavintateknologiaa ripauksella tekoälyä ja koneoppimista, tavoitteena pystyä automatisoidusti noutamaan Internetistä käytännöllisesti katsoen mitä tahansa sisältöä. Lopulta järjestelmämme muistuttaa harjoittelijarobottien armeijaa, joka etsii kamaa verkosta sillä aikaa kun itse keskityt olennaiseen eli kissavideoiden katseluun.

 

Aistin

Mitä jos olisi olemassa sensori, joka voitaisiin kytkeä mihin tahansa laitteeseen tai esineeseen, ja tämän laitteen tai esineen tilaa, toimintaa ja virrankulutusta voitaisiin sensorin avulla mitata, hallita ja valvoa toisen laitteen avulla mistä ja milloin tahansa – toisin sanoen Internetissä?

Eikö sellaisia ole jo?

Internet of Things, eli teollinen internet, tarkoittaa yksinkertaisimmillaan juuri sitä, että yhdellä laitteella hallitaan toista laitetta, eikä parhaimmillaan tarvita edes ihmistä välikädeksi. Laitteet viestivät keskenään sovittuja tietoliikenneväyliä pitkin, ja ne tunnistavat toisensa ip-osoitteidensa perusteella. Toistaiseksi viestintä laitteiden välillä on ollut enimmäkseen pienen osaverkon sisälle suljettua ja ikään kuin näytelmää, jossa repliikit ovat ennalta ohjelmoituja juuri tietynlaisia tilanteita varten.

Oululainen iProtoXi on tuottanut innovaation, joka saattaa osaltaan muuttaa tilannetta.

Yhtiön 20.2.2015 julkistetussa tiedotteessa kerrotaan seuraavasti:

Aistin Bus24 -nimen saanut väylästandardi perustuu erittäin pieneen piirilevyliittimeen, johon on sisällytetty tunnetuimmat elektroniikassa käytetyt liitäntästandardit, kuten I2C, SPI ja UART. Lisäksi väylä sisältää lukuisia kontrollisignaaleja, jotka mahdollistavat paristokäyttöisen laitteen virrankulutuksen älykkään hallinnan. Tyypillisiä kytkettäviä laitteita ovat erilaiset sensorit, kuten valaistus, lämpötila ja ilman kosteus, mutta standardi soveltuu myös radiomoduulien ja toimilaitteiden kytkemiseen. Vakioidusta liittimestä on suurta hyötyä erityisesti tuotekehityksessä ja pienissä tuotesarjoissa, kun halutaan päästä nopeasti kuluttajatason tuotteeseen. Näin nopeutetaan usein epäkäytännöllistä ja hidasta pöytäprototyyppikehitystä.

Yrityksen toimitusjohtaja Janne Kallio kertoo vielä, että

Tähän asti internetiin kytkettävät sensorit ja muut älylaitteet ovat olleet valmistajakohtaisia suljettuja kokonaisuuksia. Avoin kytkentästandardi mahdollistaa laitteiden modularisoinnin niin, että varsinainen internet-yhteys ja muu toiminnallisuus voidaan erottaa toisistaan ja avata kilpailulle. Kuluttajalle tämä tarkoittaa entistä monipuolisempaa laitevalikoimaa ja halvempia hintoja. Vakioitu rajapinta mahdollistaa myös järjestelmän laajennettavuuden ja päivittämisen ilman, että koko järjestelmä pitää uusia. Vaikka tarjoammekin oman liittimeen perustuvan tuotevalikoiman, toivomme, että standardi tulisi mahdollisimman laajaan käyttöön.

Tunnustan, että en itse tahdo saada tuosta täyttä tolkkua. Puutteellisella elektroniikan ja elektronisten laitteiden tuotekehityksen tuntemuksella varustetun lukijan mielessä herää silti kysymyksiä.

Tarkoittaako tämä nyt juuri sitä, että mitä tahansa esinettä voidaan etähallita Aistin AirBus24 -väylästandardiin perustuvan sensorin avulla?

Voidaanko laitteella päästä suoraan julkiseen tietoliikenneverkkoon sen sijaan, että oltaisiin sidottuja vain yhteen, tuotekohtaisesti nimettyyn yhteystapaan tai verkon osaan?

Voisiko teknologian avulla myös parantaa IoT:n tietoturvaa, kun etähallinnassa käytettävä internet-yhteys voitaisiin erikseen suojata?

Ehkä sama yhteys voitaisiin myös jakaa usean eri laitteen kesken?

Aistin-tuotteet ovat vielä kehitystyön alla, mutta jonkin verran on julkisuuteen jo tihkunut tietoja niistä. Sosiaalisesta mediasta voi löytää kuvin havainnollistettuina joitakin tavalliselle kuluttajalle luontevia käyttökohteita:

– Kosteusmittari esim. lämmönjakohuoneen seinään kiinnitettynä, joka reagoi kosteusprosentin muutoksiin ja varoittaa niistä

– Saunan lämpö- ja kosteusmittari, joka ilmoittaa, kun löyly on valmis

– Liikkeenpaljastin, joka lähettää tekstiviestin havaitessaan liikettä siellä, missä liikettä ei pitäisi voida havaita

– Pesukoneen pesuohjelman vaiheen valvonta ja ilmoitus, kun ohjelma on valmis

– Jääkairan pyörimisnopeuden mittaus gyroskoopin ominaisuudessa

– Vieheen uintisyvyyden mittaus sekä pilkin värinähälytys

– Vesihanaan kiinnitettävä päivittäisen vedenkulutuksen mittauslaite

Aistin on Twitterissä ilmoittanut myös käynnistävänsä Indiegogo-kampanjaa tuotteidensa markkinoimiseksi. Tästä aiheesta varmaan kuullaan vielä lisää.

Kuvan lähde: @aistinfamily