Hakkerit vierainamme

Hakkerit pystyvät tänä päivänä melkein mihin tahansa. Olemmeko me tietotekniikan käyttäjät varomattomuudellamme, naiiviudellamme ja helpon elämän tavoittelullamme luoneet hakkereille mahdollisuuden tunkeutua elämäämme miten ja milloin tahtovat? Vai onko meidän vain totuttava ja sopeuduttava siihen, että joku on aina askeleen edellä tekniikan kehityksestä ja kykenee hyötymään tilanteesta merkittävällä, joko rikollisella tai muuten vain kyseenalaisella tavalla?

Muutama päivä sitten mediassa julkaistiin artikkeleita, joiden mukaan eräs tutkijapariskunta oli onnistunut tunkeutumaan älykiväärin järjestelmiin sen käyttämän Wi-Fi-yhteyden kautta ja hyödyntämään älykiväärin ohjelmistosta löytyneitä heikkouksia. Tutkijoiden kehittämillä tekniikoilla on mahdollista mm. häiritä aseella tähtäämistä tai jopa kokonaan estää laukaisu. Vain mielikuvitus on rajana, kun miettii, minkälaisia mahdollisuuksia nämä tekniikat avaavat, niin sodan kuin rauhan olosuhteissa. Kovin yleisiä älykiväärit eivät ainakaan kuluttajapuolella vielä ole, johtuen ehkä siitä, että ne ovat äärimmäisen kalliita.

Huolestuttavampaa arkielämän kannalta on ehkä autojen hakkerointi. Toinen tutkijakaksikko oli puolestaan löytänyt tavan päästä käsiksi Jeep Cherokee -merkkisen auton järjestelmiin ja muun muassa säätämään auton ilmastointia, muuttamaan radiokanavaa, käynnistämään tuulilasinpyyhkijät ja lopuksi vielä hidastamaan auton nopeuden mateluksi keskellä vilkasliikenteistä moottoritietä. Auton kuljettaja ei kyennyt vaikuttamaan tapahtumiin millään tavalla. Tutkijat hyödynsivät nk. nollapäivähaavoittuvuutta, jonka avulla hyökkääjä voi Internetin kautta ottaa langattomasti hallintaansa jopa tuhansia ajoneuvoja kerrallaan. Jälleen vain mielikuvitus on rajana pohdittaessa, minkälaisia tilanteita tällaisista kaappauksista voi seurata.

Maailma on uhkakuvia täynnä, ja tietenkin voidaan esittää kysymys, minkälainen motiivi jollakulla hakkerilla voisi olla häiritä tavallisten ihmisten elämää vaikkapa edellä kuvatuilla tavoilla. Nämä tutkijat olivat tehneet täysipäiväisesti ja ammattimaisesti työtä jopa vuoden ajan löytääkseen tavan murtautua näihin tiettyihin verkkoihin ja tietokonejärjestelmiin.

Voidaanko ajatella, että maailmanlaajuisen talouskriisin myötä maapallollamme asustaa koko ajan enemmän ihmisiä, joilla on hyvinkin aikaa ja halua moiseen? Jos ei huvin vuoksi, niin korvausta vastaan? James Bond -elokuvien välittämä maailmankuva kostonhimoisine superrikollisineen on muuttumassa todeksi?

Jos kuitenkin pysytellään meidän pienten ihmisten tasolla, niin melko säväyttävä oli myös tarina torontolaisesta nuoresta parista, joka joutui tavallisena keskiviikkoiltana kotonaan vakoilun kohteeksi.

Nuori mies ja nainen olivat työstä uupuneina päättäneet viettää illan suosikkisarjansa parissa ja käyttivät Netflixin katseluun miehen PC:tä, joka oli vanhahko kannettava tietokone. Konetta ei käytetty tämän lisäksi oikeastaan muuhun kuin satunnaiseen pelaamiseen. Nainen ei ollut kertomansa mukaan käyttänyt konetta lainkaan.

Seuraavana päivänä työpäivän jälkeen nainen kirjautui omalla koneellaan Facebookiin ja koki kauhun hetkiä havaittuaan, että ventovieras henkilö oli lähettänyt hänelle kuvia, joissa hän itse loikoili sängyllä hyvin intiimisti miesystävänsä kanssa. Nainen tunnisti heti tilanteen ja tajusi, että kuvat oli otettu edellisenä iltana heidän käyttämänsä kannettavan tietokoneen sisäänrakennetun nettikameran kautta.  Kuviin oli tunkeutuja lisännyt tekstin: ”Realy,cute couple” sekä sydänsilmähymiön. Profiilikuvana oli Heath Ledgerin esittämä Joker Batman-elokuvasta.

Nainen oli heti ottanut yhteyttä poliisiin, mutta poliisi ei ollut kyennyt välittömästi tekemään asialle juuri mitään. Vieras henkilö ei ollut ennestään naisen Facebook-tuttava, vaan oli ilmeisesti onnistunut ujuttautumaan tämän kaverilistalle ja lähettämään kuvat. Naisen Facebook-tilin yksityisyysasetukset olivat olleet asianmukaiset, eikä kenenkään ulkopuolisen olisi pitänyt kyetä lähettämään hänelle viestejä. Jonkin ajan kuluttua poliisin edustaja otti yhteyttä ja ilmoitti, että kannettava tietokone ja reititin tullaan noutamaan tutkimuksia varten.

Erikoiseksi tapauksen tekee juuri se, että tunkeutuja oli kyennyt jäljittämään naisen, tunnistamaan tämän ja murtautumaan hänen Facebook-tililleen miesystävän tietokoneen kautta kaapattujen kuvien perusteella. Yksi teoria onkin, että tunkeutuja tunsi pariskunnan ennestään jollain tavalla. Tai sitten hän on poikkeuksellisen sinnikäs.

Viestin lähettäjän ilmeisesti tekaistusta ja sittemmin poistetusta profiilista kävi ilmi, että hän seurasi useiden jalkapalloseurojen toimintaa ja kuului ”Spammers and Hackers” -nimiseen ryhmään. Profiilin mukaan henkilö asui Kairossa, Egyptissä. Juuri tämä yksityiskohta on hämmentävä. Jos joku haluaa ruveta vakoilemaan jotakuta toista maapallon toiselta puolelta, motiivina on oltava vähintään kiristämisen aie, sanoo asiasta tietoturvaekspertti Eric Parent.

Poliisin on Parentin mukaan vaikeata puuttua vakoiluun, koska vakoilijan jäljittäminen on vaikeata. Kyseisessä tapauksessa poliisilla olisi oikeus saada tietoonsa epäillyn vakoilijan ip-osoite Facebookin ylläpidolta.  Parent toteaa myös, että tämänkaltaisilta hyökkäyksiltä on hyvin vaikeata suojautua, koska hyökkäykset ovat ylipäätään mahdollisia juuri tavanomaisten, päivittäisten tietokoneella tehtävien toimien, kuten sähköpostien avaamisen takia. Ainoa keino on hankkia tietoturvaohjelma, pitää koneen päivitykset ajan tasalla ja toivoa parasta.

Sittemmin nainen on peittänyt tietokoneensa nettikameran laastarilla.

Anonyymit haktivistit

Internetissä surffaillessa ei tänä päivänä voi ainakaan ikuisesti välttyä törmäämästä sanaan ”Anonymous”, jos sattuu osumaan sopivasti paikalle, kun aiheena on aktivismi.

Keitä he ovat, nuo nimettömät aktivistit?

Wikipedian mukaan

Anonymous on löyhästi järjestäytynyt kollektiivinenhakkeri– ja aktivistiryhmä. Nimi viittaa internet-meemiin, joka sai alkunsa 4chan-verkkosivustolta. Liikkeeseen ei liity mikään uskonnollinen tai poliittinen ideologia.

Anonymousin nimissä on järjestetty poliittiseen aktivismiin, sananvapauteen ja lastensuojeluun liittyviä tapahtumia, operaatioita ja piloja sekä tietotekniikkarikoksia, kuten verkkohyökkäyksiä.

Anonymous-liikkeeseen voi muiden anonyymien mukaan kuulua vain pelkästään kannattamalla Anonymousin toimintaa. Kuka tahansa saa aloittaa oman projektinsa, sillä liikkeellä ei ole johtajia. Tapahtuman tai operaation järjestyminen riippuukin siitä, saako se tarpeeksi kannatusta ja näkyvyyttä. Useat Anonyymit välittävät Internetin yksityisyydestä ja monet Anonyymit pyrkivät olemaan internetissä kirjaimellisesti nimettömästi antamatta paljoakaan tietojaan ulkopuolisille.

Anonymous itse määrittelee itsensä hieman toisin.

Nimettömänä pysyminen on olennaista. Anonymousin jäseneksi ei voi ryhtyä, koska Anonymous ei ole organisaatio eikä ryhmä. Anonymous on idea, ja ideat eivät kuole. Siksipä ketkä tahansa voivat olla mukana vain levittämällä totuutta, eli käytännössä jakamalla Anonymousin päivityksiä, videoita, twiittejä Internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Tai kirjoittamalla ja lähettämällä oman artikkelinsa Anonymousin uutissivustolle, AnonHQ:iin. Ja pysyttelemällä aina anonyyminä, paljastamatta kasvojaan tai henkilöllisyyttään. Siinä piilee Anonymousin voima. Mutta onko Anonymousin nimissä tehty julkaisu sitten yhtä kuin totuus?

Nimettömyys tuottaa turvaa. Anonymous jakaa AnonHQ:ssa eli ”päämajassaan” auliisti ohjeita ja neuvoja nimettömänä pysyttelemistä varten. Heillä on käytettävissään – ainakin omien sanojensa mukaan – hämmästyttävän hyviä aktivisteja ja hakkereita, eli haktivisteja, ja etenkin näiden laaja asiantuntemus. Mutta lisääkö ja luoko nimettömyyden turvin oikeudenmukaisuutta edistäviä tekoja tekevä ja totuuksia paljastava haktivistijoukko sitten ihmiskunnassa turvaa ja turvallisuuden tunnetta?

Ehkä tähän ei Anonymous edes pyri.

He väittävät suojelevansa Internet-kansaa, mutta Internet-kansa ei koskaan voi tietää, miten tai milloin tai miltä heitä suojellaan. Minkä teon Anonymous milloinkin katsoo niin raskaaksi rikokseksi Internet-kansaa vastaan, että ryhdytään tekoihin, jakamaan oikeutta ja vaatimaan hyvitystä. Suojelun kohteet valitaan ennalta-arvaamattomasti (tai ehkei aina ihan yllätyksenä kuitenkaan). On vaikeata, jollei mahdotonta määrittää, miten itse kukin henkilö tai organisaatio lopulta ansaitsee suojelun kohteeksi pääsyn. Tai joutumisen. Kohteelta itseltään tai tämän edustajilta ei kysytä, vaikka sen puolesta, hyväksi ja joskus jopa nimissä tehdään paljon myös laittomuuksia, vaikka nuo teot olisivatkin moraalisesti perusteltavissa.

Kuvan lähde: http://www.popularresistance.org/

Kaikki eivät Anonymousin tekoja ja toimintaa katso hyvällä. Tunnistamattomuus ja järjestäytymättömyys nähdään myös hajanaisuutena ja heikkoutena ja usein jalolta vaikuttavia tekoja pidetään rikoksina ja tekijöitä rikoksentekijöinä. Suojelun kohteet ovat toisinaan vainottuja ja riistettyjä ihmisiä tai organisaatioita, joita ns. tavalliset ihmiset hyljeksivät tai vierastavat, tai sitten tarkoin nimeämättömiä ja joka tapauksessa epämääräisiä. Suojelutoimet itsessään nähdään tällöin helposti kiusantekona ilman muita todellisia päämääriä kuin harmien aiheuttaminen tai julkisuuden tavoittelu. Haktivistien ajatellaan stereotyyppisesti olevan huppujensa ja maskiensa takana lymyileviä, syrjäytyneitä nuoria, kakaroita, joilla ei ole kerta kaikkiaan muuta tekemistä kuin notkua netissä härnäämässä aikuisia ja viranomaisia.

Varmaan näin monesti onkin. Mutta yhtä lailla voi olla myös toisin. Anonymous itse julistautuu monikansalliseksi ja -kulttuuriseksi, ja haktivistit voivat edustaa mitä tahansa ammattiryhmiä tai ideologioita. Kuten sanottu: kuka tahansa voi olla haktivisti ja niin ollen osa Anonymousia. Naapurin pyöreä pullantuoksuinen täti, joka asuu kolmen kissansa ja kuvaputkitelevisionsa kanssa, tai se harmaassa flanellipuvussaan sliipattuna keikaroiva madman, joka ei saa silmiään irti peilikuvastaan, tai kaupan kassan takana hymyilevä elovenatyttö, joka kerran kertoi kyynel silmäkulmassaan kaipaavansa takaisin synnyinseudulleen. Syitä olla Anonymous on varmaan yhtä monta kuin on haktivisteja. Siksipä on vaikeata tuomita heitä, tai heidän toimintaansa. Tietynlaista romantiikkaa näihin Internetin ritareihin tai robinhoodeihin kieltämättä liittyy.

Ei silti, että seikkailunhalussa olisi  mitään vikaa. Hyvissä teoissa ei totisesti ole mitään vikaa.

Internetissä kuka tahansa voi tulla näkyväksi suurelle joukolle ihmisiä. Tai pysyä näkymättömänä ja antaa tekojen puhua. Joidenkin näkemysten mukaan Internet on tehnyt ihmisistä ääliöitä, ja saanut ihmiset tekemään yhä suuremmassa määrin ääliömäisiä tekoja. Julkaisukynnystä kun ei käytännössä ole, vaan kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa missä ja milloin tahansa. Heikkoutena on tietenkin se, että määrä alkaa korvata laadun. Virtuaalinen Internet-kansa on kuitenkin ihan yhtä kriittinen ja kranttu yleisö kuin fyysinen kansa tuolla ulkona. Siitä huolimatta, että erilaiset villitykset keräävät massoittain kannattajia salamannopeasti myös reaalimaailmassa. Siinä mielessä ihmiskunta ei ole muuttunut yhtään sen jälkeen, kun kirjoitustaito keksittiin. Kaikki tapahtuu vain niin paljon nopeammin. Nousu ja tuho.

Todellista vaikutusvaltaa saa Internetissä ainoastaan silloin, jos onnistuu herättämään muiden ihmisten kestävän huomion ja mielenkiinnon. Ja se ei ole kovin helppoa.